vierailija Ajaako keskusta kylätoiminnan alas?
Keskustavetoisessa hallituksessa ei ole erityisen mukavaa juuri nyt. Säästää pitää, ettei säästämään tule mies Brysselistä tai maailmanpankista. Hallituspuolueita ei voi syyttää siitäkään, etteivätkö ne olisi käyneet kevään vaaleihin juuri säästöt mielessä. Sitä, puhuttiinko ihan tällaisesta määrästä ja vauhdista, voidaan tietenkin kysyä.
Arvovalintoja tehdään: monet päätökset harkitusti, mutta joukkoon mahtuu taatusti vahinkojakin. Yhtä sellaista tässä ihmettelen: miten kummassa keskustan johdolla ollaan leikkaamassa kertalaakilla Suomen kylätoiminnalta kaksi kolmasosaa rahoista pois?
Suurista rahoista ei puhuta. Suomen kylätoiminta ry saa valtionapua käyttöönsä 1,1 miljoonaa euroa. Ensi vuodelle siihen ehdotetaan 700 000 euron säästöä. Jäljelle jäisi toimintarahaa 400 000 euroa, jolla pitäisi pyörittää 4000 kylän ja 21 alueellisen kyläasiamiehen verkostoa.
Ei muuten onnistu.
Naapurissa Ruotsissa kruunu tukee vastaavankokoista toimintaa 2,5 miljoonalla eurolla vuodessa. Talkoillakin on rajansa, vaikka tämä työ elävissä kylissä on aina ollut enimmäkseen suurenmoista vapaaehtoisponnistelua.
Suomalaiskylien kannustaminen on ollut onnistunutta. Sitä on toki auttanut EU:n myötä tullut Leader-hankepolitiikka, mutta ilman esimerkkejä, johdattelua ja tukea nämä jäisivät hyödyntämättä. Suomen kylätoiminta ry:llä on ollut ratkaiseva rooli vaikkapa siinä, että rekisteröityjen kyläyhdistysten määrä on kasvanut kehityksen vastavirrassa 450:stä yli kolmeen tuhanteen.
Onnistumisesta kielii sekin, että OECD:n kansainvälisissä arvioissa suomalainen maaseutupolitiikka on arvostettu hyvin korkealle. Kylät maaseudun ruohonjuuritasona ja sydämenä ovat olleet avainroolissa tämän politiikan toteutumisessa. Meitä on kiitetty ja meiltä on opittu.
Kylätoimintaan puuhattiin leikkausta jo viime vuonna, mutta demariministeri Antti Rinne ja valtiovarainvaliokunta palauttivat summan entiselleen.
Suomen keskusta tunnetaan ja tunnustetaan lämpimänä maaseudun puolesta toimijana, mutta nyt kuulostaa kovin hiljaiselta. Olen kieltämättä vaitonaisuudesta hämmästynyt, kun normaalisti eduskunnan kepukaadereista löytyy puhetta syrjäisimmän metsäautotienkin puolesta.
Keskusta pyrkii ja pääsee kaupunkiin, mutta tottahan näillä järjestäytyneillä kylillä vielä väkeä asuu – yli 600 000 suomalaista. Luulen, että siellä on enimmäkseen viime keväänä keskustan vihreää viivaa äänestyslappuihin piirrelty.
Leikkausesityshän ei ole suhteessa mihinkään. Ministerit toki sanovat, että pakko on leikata kaikilta. Maaseudun järjestöistä Martat menettävät tässä budjetissa 13 prosenttia tuestaan ja 4H-järjestö 20,5 prosenttia. Kylätoiminnan liki 70 prosentin kertanirhaisu on ihan omassa luokassaan.
Maaseutupolitiikkaa ei juuri arvostettu viime hallituksessa, mutta toivottavasti tartunta ei jää pysyväksi. Olisi sääli, jos palattaisiin siihen takavuosien konservatiiviseen ajatteluun, jossa maatalous oli keskiössä. On nimittäin niin, että jo pitkään harjoitettu keskittävä maatalouspolitiikka ei laajaa maaseutua pelasta. Se ei pelasta edes useimpia maatiloja.
Kylätoiminnan rahoista päättää nyt ministeri Tiilikaisen johtama maa- ja metsätalousministeriö. Uskon ministerin kyllä taistelevan sen puolesta, että rahat löytyisivät.
Loppujen lopuksi: 700 000 euroa taitaa olla lähellä sitä summaa, jonka pääministeri Jyrki Katainen (kok.) taannoin kilpailuttamatta ohjasi filosofikaverilleen Himas-Pekalle kartoittaakseen Suomen ja maailman henkistä tilaa.
Tarvittaessa siis pieni askel valtioneuvoston kanslialle mutta suuri askel suomalaisille kylille.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
