vierasyliö EU:n raha- ja maatalouspolitiikassaliittovaltiokehityksen ongelmat

EU:n jalot tavoitteet ihmisten, tavaroiden, pääomien ja palveluiden vapaasta liikkumisesta miellyttävät meitä. On helppo lähteä Viroon tai Saksaan, kun euroilla pärjää eikä rajamuodollisuuksia juuri ole.

Liikkuminen ja Euroopan yhdistyminen rauhan näkökulmasta ovat jaloja tavoitteita, niitä pitää tukea.

EU:n ja erityisesti Emun ympärillä on kiehunut jo pitkään. Rahapolitiikalla on ollut vaikutusta useisiin talouskriiseihin: 1930-luvun Suureen lamaan, öljykriisiin tai 1990-luvun lamaan Suomessa.

Syyt ovat kaikkien taloustutkijoiden mielestä olleet aina samoja: lainananto on ollut liian löysää, valuutta on kiinnitetty väärään arvoon, joko kultaan tai toiseen valuuttaan tai uusi teknologia on aiheuttanut kuplan. Ja kaiken kukkuraksi kriisissä lainananto on kiristynyt liikaa, jolloin kasvua ei ole päässyt syntymään.

Euro on nyt samassa tilanteessa.

Epäsymmetrisiä shokkeja pelättiin euroon liityttäessä. Epäiltiin, että Suomen talouden kehitys poikkeaisi muista maista. Toisessa maassa voi olla korkea työttömyys, toisessa kärsitään inflaatiosta.

Kreikan kriisiä ei rahaa syytämällä ratkaista. Euroopan talous ei ole kokonaan integroitunut, se on syytä muistaa myös EU:n politiikassa.

Kreikan ja muutamien muiden kriisimaiden erikoisuus piilee myös siinä, että maiden velka on ulkomaista. Kreikassa jopa 80 prosenttia on ulkomaista velkaa. Mitä pitäisi ajatella siitä, että maassa palkat nousivat sata prosenttia kymmenessä vuodessa, kun muualla EU:ssa 50 prosenttia?

Nuorisotyöttömyys on räjähtänyt Espanjassa ja Kreikassa sekä monissa muissa maissa, eikä sitä helpota tilanne, jossa valuutan arvoa ei päästetä devalvoimaan.

Nopein ja ehkä ainoa kestävä ratkaisu Kreikan tilanteessa olisi sisäinen devalvaatio.

Pitäisikö maan kuitenkin erota eurosta? Merkille pantavaa on, että Islantikin on lähtenyt toipumaan rajusta lamastaan. Siellä voimakas devalvoituminen, pääomaliikkeiden säätely ja tallettajien pelastaminen pankkien valtionomistukselle loi vakauden markkinoille.

Jo päätetyillä kriisipaketeilla hoidetaan olemassa olevaa velkaa. Jatkuvat budjettialijäämät pitää hoitaa uudella velalla. Velka on varanto, alijäämät virtoja. Ei Suomella ole rahkeita hoitaa muiden maiden talousongelmia.

Yhteispäätösmenettely on tuonut uuden ulottuvuuden päätöksentekoon. Uusi budjettikehys kaudelle 2014–2020 odottaa syntymistään.

Tosiasia Suomen kannalta on, että Euroopan parlamentissa suomalaisia on vähän. EU:n päätöksenteossa painaa suurten jäsenvaltioiden ääni niin parlamentissa kuin ministerineuvostossa. Määrävähemmistökin on vaikea muodostaa.

Entäpä ne kysymykset, joissa Suomi pohjoisena maana poikkeaa voimakkaasti muiden maiden intresseistä?

EU:n budjetista on noin 40 prosenttia maaseutuun liittyvien maatalous- ja maaseututoimenpiteiden tukea. Tämä on aivan luontevaa, koska maatalouspolitiikka on EU:ssa yhteistä. Myös jäsenvaltioiden väliset erot ovat kaikkein suurimmat.

Liittovaltiokehitys on Suomen kannalta kaikkein huonoin vaihtoehto. Päätöksentekoa on jo nyt keskitetty rajusti EU:lle.

Kun työssäni vaikutan sekä Brysselissä tehtäviin päätöksiin että suomalaiseen toimeenpanoon, niin aina ainoa toimiva ratkaisu päätöksissä on ”Suomi-kirjekuori”. Sillä tarkoitetaan Suomea koskevaa erillistä päätöstä, jolla pääosin sivuutetaan EU-päätöksen sisältö. Suomi saa näitä ”kirjekuoria” paljon vähemmän kuin kollegamme Välimeren ympärillä.

Tilatuen artikla 68 on esimerkki Suomen saamista kuorista. Sekin on hyvä avaus. Monella politiikan sektorilla monella maalla on vielä isompia poikkeuksia, kuten brittien jäsenmaksualennus.

EU toimii parhaiten, silloin kun sen tavoite on yhdistää kansoja toimimaan yhdessä ja rauhassa. Liian pitkälle menevä ylhäältä päin sanelu ei toimi.

Liittovaltiokehitykselle sotilaallisine ulottuvuuksineen on sanottava reippaasti ei, valtioiden välinen liitto on EU:ssa ainoa toimiva ratkaisu.

Suomi oli ainoa maa, joka maksoi USA:lle sodan jälkeen velkansa. Olemme aina pyrkineet toimimaan vastuullisesti. Autamme, kun sille on tarvetta.

Suomessa on kuitenkin nyt huutava tarve katsoa kotimaahan. Turvattomuus vaivaa ihmisiä. Muuttoliike, perheiden jaksaminen, nuorten työttömyys, ihmisten turvallisuus luovat monelle irtautumista omasta turvallisesta arjesta, jopa juurettomuutta.

Euroopan talouskriisi ei ole ohi. Yrityksien yhteiskuntavastuita on perätty, mutta valtiot ovat viime kädessä kantaneet suurimman vastuun. Samaan aikaan Suomessa voidaan kysyä myös valtiovallan yhteiskuntavastuun perään.

Yhteiskunnan rakenteiden ja palveluiden keskittäminen asettaa kansalaiset ja maan alueet eriarvoiseen asemaan.

Hiljattain julkaistuissa valtion työmarkkinalaitoksen kokoamista tilastoluvuista ilmenee, että valtion työpaikat ovat vähentyneet kolmanneksella vuosikymmenen aikana. Vähennykset on tehty pääosin maakunnista. On huolestuttavaa, että valtio näyttää keskittävän työpaikat kokonaan Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin.

Kiihtyvä keskittäminen aiheuttaa suurta huolta. Suomen päättäjien pitäisi välillä jalkautua eri puolille suomalaisten keskuuteen ja antaa ihmisten kuuntelun sijaan tulla kuulluiksi.

Katse Euroopasta pitäisi välillä siirtää kotimaahan. Maakuntien ja maaseudun ihmisiä ja elinkeinoja pitää puolustaa ja vahvistaa. Suomalaisilla on halu yhtenäisestä ja eheästä isänmaasta.

SAMI KILPELÄINEN

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, agronomi MMM sekä MTK:n maitoasiamies.

Avaa artikkelin PDF