UUTISTAUSTA Tehtävä Lähi-idässä
Sen jälkeen kun presidentti Martti Ahtisaari vuosituhannen vaihteen tienoilla valittiin pakottamaan Serbian Slobodan Milošević rauhaan Balkanilla, suomalaisille ei juuri ole uskottu merkittäviä kansainvälisiä tehtäviä.
Tilanne muuttui lokakuussa 2011, kun Yhdysvaltain, Venäjän ja Britannian hallitukset kääntyivät Suomen ulkoministeriön puoleen ja pyysivät sitä asettamaan alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin käytettäväksi.
Tehtävänä oli valmistella hanke, joka on ainakin yhtä hankala kuin nimi on monimutkainen: Lähi-idän ydinaseista ja kaikista muista joukkotuhoaseista vapaan vyöhykkeen perustamiskonferenssi.
Monien lykkäysten ja satojen neuvottelujen jälkeen olennainen joukko konferenssin mahdollisia osanottajamaita oli pari viikkoa sitten koolla Sveitsin Glionissa – ensi kertaa, hyvässä ilmapiirissä, rakentavasti keskustellen.
Kokouksesta tihkuneiden tietojen perusteella voi päätellä, että kun kerran suomalainen pannaan asialle, on olemassa riski, että saa sitä mitä tilaa – joskin tässä tapauksessa useimmat pitävät riskiä lähes olemattomana.
Ongelmat alkavat siitä, ettei Lähi-idällä ole mitään yleisesti hyväksyttyä maantieteellistä määritelmää. Vaihtoehdoista valittiin kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tulkinta, jonka mukaan alueeseen luetaan kaikki Arabiliiton jäsenmaat sekä Israel ja Iran. Jokaisella määritelmällä on etunsa ja haittansa – näin määriteltynä vyöhykkeen ulkopuolelle jäisi esimerkiksi mahtimaa Turkki.
Joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden määritteleminen ei ole yhtään sen helpompaa. Avuksi tulevat kansainväliset sopimukset. Ydinaseita koskee ydinsulkusopimus, jota tarkistettaessa aloite vyöhykkeen perustamisesta syntyi.
Kemialliset aseet ovat olleet kiellettyjä ensimmäisestä maailmansodasta lähtien – nykyisin voimassa oleva sopimus on vuodelta 1993. Biologisten aseiden kielto astui voimaan 1970-luvun puolivälissä.
Alueen maista Israel ei ole mukana ydinsulkusopimuksessa eikä biologisia aseita koskevassa sopimuksessa, mutta maa on hyväksynyt kemiallisia aseita koskevan sopimuksen. Egypti ei ole mukana kemiallisia aseita koskevassa sopimuksessa, on allekirjoittanut biologisia aseita koskevan sopimuksen mutta ei ole ratifioinut sitä. Ydinsulkusopimuksessa Egypti on mukana.
Alueen maista vain Israelilla on ydinase – tosin se itse ei sitä myönnä eikä kiistä. Monien tutkimuslaitosten arvioiden mukaan Israelilla ydinkärkiä on noin 80. Jos määrä jonkun mielestä on suuri, todettakoon, että erilaisia ydinkärkiä maailmassa on tällä hetkellä arviolta 17 270.
Alueen maat eivät tunnetusti ole hyvissä väleissä keskenään. Diplomaattisuhteet Israelin kanssa on vain Egyptillä ja Jordanialla. Syyriassa on sisällissota ja hallitus käyttänyt kemiallisia aseita omaa väestöä vastaan. Iran saattaa päättää hankkia ydinaseen lähiaikoina ja sekaantuu naapureidensa asioihin Irakissa, Syyriassa, Libanonissa ja Gazan alueella.
Palestiinalaisten ja Israelin välinen konflikti on ratkaisematta. Uskonnolliset erimielisyydet ovat äityneet väkivaltaisiksi yhteenotoiksi sunnien ja shiiojen kesken. Ja kaiken tämän päälle tulee niin sanotun arabikevään aiheuttama kuohunta – juuri nyt erityisesti sisäinen tilanne Egyptissä.
Samaan aikaan neuvotellaan. Yhdysvallat yrittää taivuttaa Israelin ja palestiinalaiset samaan pöytään. YK:n turvaneuvoston pysyvät jäsenet ja Saksa käyvät neuvotteluja Iranin kanssa sen ydinohjelmasta. Yhdysvallat ja Venäjä puuhaavat Syyrian rauhankokousta koolle Geneveen. Kaikki tämä vaikuttaa vyöhykehankkeeseen.
Hankkeen ydinkysymys on lopulta yksinkertainen: kumman pitää toteutua ensin, rauhan vai aseriisunnan? Suomalaisten tarjoama ratkaisu on kompromissi: molempia on edistettävä samanaikaisesti. Kelpaako ajatus osanottajille, se nähtäneen parin viikon kuluttua, kun osapuolet ovat toistamiseen koolla Glionissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
