Samaan aikaan, kun Suomessa eduskuntavaalikamppailun maaliviiva lähestyy, Brysselin kuplassa spekuloidaan jo, miten EU:n johtopaikat jaetaan vuoden 2024 EU-vaalien jälkeen.
Viron pääministeri Kaja Kallas heitti vettä myllyyn kuluneen viikon EU-huippukokouksen alla. Hän korosti Politico-verkkojulkaisun haastattelussa, että nyt viimeistään on itäeurooppalaisten vuoro. Kallas on itse yksi vahva ehdokas.
Ranskan ja Saksan runnomat vuoden 2019 valinnat jättivät paljon hampaakoloihin sekä jäsenmaille että EU-parlamentin puolueryhmille. Osin siksi huippupestien nykyisten haltijoiden on ollut vaikea lunastaa paikkojaan kiistattomasti.
MT keskusteli tätä juttua varten EU-diplomaattien, komissio- ja parlamenttilähteiden sekä Brysselin edunvalvojien kanssa.
Eniten EU-ammattilaiset arvostelivat jäsenmaiden muodostaman neuvoston puheenjohtajaa, belgialaista Charles Micheliä ja komission vihreästä siirtymästä vastaavaa varapuheenjohtajaa, hollantilaista Frans Timmermansia.
Michelin johtamat huippukokoukset ovat olleet pääsääntöisesti kaoottisia. Timmermansilla taas on lainsäädännön valmistelussa herkkä korva vain ympäristöjärjestöille.
Komission puheenjohtaja, saksalainen Ursula von der Leyen herättää närää ennen muuta omien puoluetovereidensa eli keskustaoikeiston EPP-ryhmän keskuudessa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, espanjalainen Josep Borrell sitävastoin on Ukrainan sodan aikana parantanut osakkeitaan.
Borell ei enää pyri uudelleen EU:n ykkösketjuun. Michelin, Timmermansin ja von der Leyenin sitävastoin uskotaan tavoittelevan huippupestejä myös 2024.
MT kertoi tammikuussa ensimmäisenä (MT 19.1.), että osa EU-parlamentin demareista haluaisi Suomen pääministeri Sanna Marinin (sd.) kärkiehdokkaakseen ensi vuoden EU-vaaleihin.
Marinin puolue- ja maarajat ylittävä suosio tuntuu kasvavan edelleen. Häntä sovitellaan sekä komission johtoon että huippukokouksia junailevaksi neuvoston puheenjohtajaksi.
Matkassa on tietysti vielä monta mutkaa. Mutta jos Marin itse haluaa, jos tuleva Suomen hallitus haluaa ja jos EU-parlamentin tulevat voimasuhteet ovat sopivat, Suomella on hyvät mahdollisuudet saada kaikkien aikojen huippupaikka Brysselistä.
Joidenkin EU-konkareiden mukaan meillä on myös toinen kohtuullisen vahva kortti, jos Marin ei halua Brysseliin ja jos kokoomus nousee pääministeripuolueeksi.
Firenzen EU-yliopiston professori, ex-pääministeri Alexander Stubbin (kok.) nimi nostettiin useissa MT:n käymissä keskusteluissa esille ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Josep Borellin seuraajaehdokkaana.
Parlamentin EPP-ryhmässä osa on sitä mieltä, että komission nykyinen puheenjohtaja von der Leyen nojaa liikaa sekä vasemmalle että vihreiden suuntaan. Jos hänet syrjäytetään, Stubbille voisi MT:n parlamenttilähteiden mukaan avautua tie jopa komission ykköseksi.
EPP:n vahvan miehen, saksalaisen Manfred Weberin suosikki tosin on parlamentissa puhetta johtava maltalainen Roberta Metsola. Ja uskollisten aseenkantajien kerrotaan jo Suomessa virittelevän Stubbin presidentinvaalikampanjaa.
Itä-Euroopan maiden painoarvo on Ukrainan sodan myötä kasvanut ja niillä on useita varteenotettavia kandidaatteja EU:n johtotehtäviin. Ranskassa, Saksassa ja Italiassa tosin suhtaudutaan varauksellisesti esimerkiksi balttien tiukkaan Venäjä-linjaan.
Se voi nousta esteeksi myös Naton pääsihteerivalinnassa, jossa sekä Viron Kaja Kallasta että Slovakian naispresidentti Zuzana Čaputoa pidetään kilpailukykyisinä kandidaatteina.
Foregn Policy -lehden ja New York Timesin tietojen mukaan Washingtonin suosikki Naton norjalaisen pääsihteerin Jens Stoltenbergin seuraajaksi olisi Kanadan varapääministeri Chrystia Freeland. Hänen valintansa voisi myös eurooppalaisten Nato-diplomaattien mukaan olla etu siinä vaiheessa, kun Ukrainan sotaan yritetään Venäjän kanssa löytää neuvotteluratkaisua.
Vuoden 2019 EU-virkapakettiin kytkettiin myös Euroopan keskuspankin pääjohtajuus. Se meni ranskalaiselle Christine Lagardelle.
Hänen toimikautensa jatkuu vuoteen 2027. Lagarde saattaa kuitenkin nousta kompromissiehdokkaaksi, jos Ranska varaa presidentti Emmanuel Macronin johdolla jonkun Brysselin keskeisistä ykköspesteistä itselleen.
Lagarde on Brysselissä suositumpi kuin ranskalainen sisämarkkinakomissaari Thierry Breton, jonka tiedetään tavoittelevan EU:n johtotehtäviä myös ensi vuonna. Lagardeta lähellä olevat lähteet Frankfurtissa muistuttavat lisäksi, ettei Macron halua EKP:n nykyisen pääjohtajan palaavan haastajaksi Ranskan sisäpolitiikkaan.
Jos Lagarde jättää EKP:n ennen aikojaan, Suomen Pankin pääjohtajalla Olli Rehnillä on MT:n saksalaislähteiden mielestä sauma nousta EKP:n ykköseksi. Rehn oli yksi vahva ehdokas jo vuonna 2019.
Rehniä pidetään sekä Berliinissä että Frankfurtissa Lagarden yhtenä mahdollisena manttelinperijänä myös siinä tapauksessa, että vaihto tapahtuu vasta 2027. Tietysti sillä edellytyksellä, että Rehn ei lähde ehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaaleihin tai ei menesty niissä, jos lähtee.
