UUTISTAUSTA Ikäviä totuuksia meiltä ja muualta

Silloin kun tutkijat tai toimittajat eivät rohkene sanoa ääneen sitä, mikä useimmille on ilmeistä, tarvitaan avuksi joko taiteilija tai kirjailija.

Ajatus tuli mieleen, kun luin John Le Carrén laajan haastattelun Financial Timesista. Siinä idän ja lännen salaisten palvelujen välistä kylmää sotaa fiktion keinoin mestarillisesti kuvannut kirjailija osoittautui poliittiseksi aktivistiksi, jolla on yhtä ja toista sydämellään nykyisestä maailmanmenosta.

Viitattuaan todellisen maailman ajankohtaisiin ongelmiin, sellaisiin kuin puoli vuosikymmentä jatkunut pankkikriisi, jolle ei loppua näy, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän mullistukset, jatkuvasti paheneva Syyrian sisällissota, Afganistan, Irak ja Iranin ydinase, hän toteaa kuin ohimennen:

Näitä ongelmia ratkovat toisen luokan johtajat, joiden toimintaa rajoittavat parlamentit, jotka ovat täynnä kolmannen luokan poliitikkoja.

Oliko tämä vain eliitin edustajan heitto vai heijastiko se kansan syvien rivien tuntoja?

Vastaus löytyy German Marshall Fundin tuoreesta mielipidemittauksesta Transatlantic trends. Se toteutettiin nyt kahdettatoista kertaa kolmessatoista maassa samanlaisena samaan aikaan.

Mittaukseen oli Yhdysvalloista, Turkista ja 11 Euroopan maasta kustakin valittu tuhannen hengen edustava otos yli 18-vuotiaita. Euroopasta edustettuina olivat keskeiset länsimaat, kolme Itä-Euroopan maata ja Pohjolasta Ruotsi.

Tutkimuksen tärkeimmät tulokset eivät yllätä: eurooppalaiset ovat yhä tyytymättömämpiä sekä Euroopan Unioniin että euroon; samalla kun Eurooppa ja Yhdysvallat lähentyvät toisiaan, syvä juopa kasvaa Euroopan sisällä taloudellisesti menestyvien ja etelän ongelmamaiden välille; Natoa pidetään yhä tärkeänä, ei siksi, että se tarjoaa suojaa yhteistä vihollista vastaan, vaan koska se on demokraattisten maiden liitto; Turkki on lähdössä omille teilleen, sen poliittinen etäisyys sekä Yhdysvaltoihin että Eurooppaan kasvaa jatkuvasti.

Poliittisten johtajien osalta kansalaisten suhdetta mitattiin kahteen: Yhdysvaltain Barack Obamaan ja Saksan Angela Merkeliin, joiden kummankin kansansuosio on laskenut edellisvuodesta.

Obama on kuitenkin suositumpi Euroopassa kuin kotimaassaan ja hänen johtamansa hallituksen suosio on huvennut nopeammin kuin Obaman oma kannatus.

Vaalit juuri hulppeasti voittaneen Angela Merkelin osalta lähes puolet kaikista haastatelluista hyväksyi tavan, jolla hän on johtanut Eurooppaa ulos talouskriisissä. Näin siitä huolimatta, että etelän ongelmamaissa kansalaisten selkeä enemmistö on kääntynyt häntä vastaan. Olennaista oli kuitenkin se, että Merkelin koettiin johtaneen talouskriisin vastaista torjuntataistelua paremmin kuin EU itse tai haastateltavien omien maiden hallitukset.

Ruotsi on mittauksessa suhteellisen uusi tulokas – se oli mukana nyt kolmatta kertaa. Sen erikoislaatu käy vertailussa hyvin ilmi, useimmiten Ruotsin eduksi. Tällä kertaa mittauksen maksaja,Ruotsin ulkoministeriö, sai sijoitukselleen hyvää katetta yllättävästä tiedosta, jonka mukaan Naton kannatus on Ruotsissa kääntynyt selvään nousuun. Nousua edellisvuodesta oli 12 prosenttia, vaikka enemmistö eli 56 prosenttia on yhä Ruotsin Nato-jäsenyyttä vastaan.

Suomessa kannattaisi vakavasti harkita tutkimukseen liittymistä. Sen myötä saisimme paremman käsityksen siitä, kuinka sivussa ja kuinka kaukana olemme muista meihin rinnasteisista maista.

Silloin ei kenellekään tulisi ikävänä yllätyksenä seikka, jonka hankkeesta vastanneet suomalaiset virkamiehet ovat tienneet kaiken aikaa, ja jonka Helsingin Sanomien toimittaja Kari Huhta paljasti viime viikolla: Kun YK:n turvallisuusneuvostossa viimeksi valittiin vaihtuvia jäseniä, Suomelle käänsivät selkänsä kaikki pysyvinä jäseninä olevat läntiset demokratiat. Viidestä pysyvästä jäsenestä Suomea tukivat vain yksinvaltaiset Kiina ja Venäjä.

Avaa artikkelin PDF