KANSAN SUUSTA
Lammas on lauhkea eläin: ei se pure eikä pieraise, ei potkaise eikä hännällänsä ropsaise, sanoi entinen nivalalainen.
Lammasmaiseksi sanotaan ihmistä, joka on arka, raukkamainen, liian lempeä ja kenties aavistuksen hölmö. Usein ilmauksessa on halventava sävy.
Kovin kunniakasta ei ole myöskään mustaksi lampaaksi nimittäminen. Hän on syntipukki, perheen häpeäpilkku, joka ei elä ryhdikkään keskiluokkaista elämää.
Lampaan vastinparina sananparsissa on usein susi.
Susi voi pukeutua lampaiden vaatteisiin. Se soluttautuu lammaslaumaan ja saa aikaan pahaa jälkeä. Piru papin kaavussa, kuten Japanissa sanotaan.
Sananparsien lampaan toisena vastinparina on vuohi.
Vuohi on itsepäinen otus. Joka joutuu vuohilla ja härjillä ajamaan, ei ikinä pääse taivaaseen, sanottiin Karinaisilla. Sen verran paljon joutuu ajaja kiroamaan.
Matteuksen evankeliumin mukaan ihmiset jaetaan viimeisellä tuomiolla kahteen joukkoon, vuohiin ja lampaisiin. Vertauksen ytimessä ei suinkaan ole kiroilu, vaan se, miten ihmiset suhtautuvat lähimmäiseen.
Lampaalla on vankka sija kristinuskon kuvastossa. Jeesusta verrataan sekä hyvään paimeneen että lampaaseen, joka uhrattiin Jerusalemin temppelissä pääsiäisenä. Lammasta oli helppo käyttää vertauskuvana, koska se oli osa paimentolaisten jokapäiväistä elämää.
TOPI
LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
