Nuorten paluumuutto maallepuhutti MT:n verkkosivuilla
MT:n verkkosivuilla 16.2. ilmestynyt juttu ”Mieluummin Oulussa työttömänä kuin maaseudulla töissä” herätti keskustelua paluumuuton vaikeudesta.
Juttu perustui Pohjois-Pohjanmaan elykeskuksen johtajan Leila Helaakosken haastatteluun. Samansisältöinen juttu ilmestyi myös paperilehdessä (MT 20.2. ”Harvaanasutut alueet tarvitsevat kunnon tiet ja nuoria osaajia”).
Helaakoski mainitsi selvityksestä, jonka mukaan monikaan korkeakoulutettu oululainen ei palaisi kotiseudulleen maalle, vaikka saisi sieltä töitä.
Helaakoski ehdotti, että kunnat voisivat harjoittaa kotiseutupedagogiikkaa kouluissa, jolloin arvostus kotiseutua kohtaan säilyisi nykyistä paremmin.
Lukijoiden kommenteissa korostuu palaamisen vaikeus.
Timo kirjoittaa: ”Kotiseutupedagogiikka pitää kohdistaa maaseudun nykyisiin asukkaisiin. Paluumuuttajaa pidetään maaseudulla nykyisin epäonnistujana, joka on joutunut tulemaan maitojunalla kotiin.
Samoin maaseutukunnissa ei valita virkoihin pätevää omasta kylästä lähtöisin olevaa hakijaa, vaan epäpätevä muualta. Tämän varmistamiseksi jopa viestitään potentiaalisille kiinnostuneille, että tänne ei kannata hakea.
Vaatii todella vahvaa itsetuntoa, jos kaikesta huolimatta hakeutuu kotiseudulle töihin.”
Nimimerkki Expatin mielestä kuntien pitää tarjota rahaa eikä pedagogiikkaa.
”Jos maaseutukunnissa todella tahdotaan houkutella koulutettuja ihmisiä, se onnistuu kyllä maksamalla selvästi kovempaa palkkaa. Se houkuttelee porukkaa joka tahtoo jäädä ’lepäämään laakereilleen’ pakoon kilpailusta.”
”Koulutettuna maalta voi saada kyllä työpaikkoja, mutta urakehitykselle maalla asuminen on usein stoppi, lukuunottamatta poliittisesti määrättyjä julkisia virkoja. Kaupungista pääsee aina maalle, sen sijaan pienistä piireistä ei pääse enää takaisin isoihin kuvioihin.”
Nr kirjoittaa oman kylänsä tilanteesta.
”15 vuoden jälkeen kylässä on jäljellä vain huoltoasema, jonka selusta on turvattu umpikorruptoituneiden kunnanpomojen kitkettyä kaikki kilpailevien ketjujen kaupat, huoltamot ja kioskit 40 kilometrin säteeltä”, Nr aloittaa.
”Haluaisin asua maalla, ylläpitää omaa viljelysmaanlaikkua ja olla luonnon rauhassa. Tämän saavuttaakseen pitäisi elää kulttuurisessa ja suurelta osin myös sosiaalisessa umpiossa, maksaa huonolaatuisista huoltoasemaeineksistä huoltoasemahintoja ja hoitaa kaikki arkipäiväinen asiointi 50 kilometrin päässä kaupungissa.”
Antti Armisen mielestä mediassa korostuvat kielteiset mielikuvat maaseudusta.
”Nuorisomedia synnyttää herkästi joukkoharhan siitä kuinka kaikki on kaupungissa paremmin”, Antti Arminen kirjoittaa. ”Erään Helsingin yliopistossa opiskelleen maakunnan tytön kommentti jäi varsin mieleen: ’Ei se siis sitä tarkoita että kokoajan kävisi keikoilla tai elokuvissa, mutta on tärkeää tietää että milloin tahansa pääsis!’”
HENRIK SCHÄFER
NIMIMERKKI EXPAT
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
