Fasaanitila paikkaa Etelä-Suomen metsäkanapulaa
Kun koira on ajanut fasaanin lentoon, on ampujan vuoro koittaa taitojaan. Klaus Tapion (kuvassa) mukaan fasaani on haastava saalis, jos se on saanut aikaa sopeutua maastossa elämiseen. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoAURA (MT)
”Tämä on vakavaksi kasvanut harrastus”, luonnehtii Klaus Tapio kotitalonsa pihalla. Pihaa hallitsevat ulkorakennusta kiertävät tarhat, jotka ovat täynnä lintuja – kesällä kuoriutuneita fasaaneja.
Fasaanitarhauksen aloittamisesta on kiittäminen koiraa, jonka Klausin puoliso Miia Tapio hankki nelisen vuotta sitten. Taisto-koira on lintukoira, rodultaan italialainen spinone. Lintukoiran kouluttamista ajatellen Varsinais-Suomessa on ikävän vähän metsäkanalintuja.
”Täällä ei pääse sillä lailla kouluttamaan ja metsästämään kuin pohjoisessa. Jos jonkun teeren bongaa, se on aikamoinen sattuma”, Miia Tapio kuvaa.
Niinpä Tapiot hankkivat parven fasaaniuntuvikkoja. Seuraavan vuoden linnut tuotettiin jo omista munista. Pian pariskunta huomasi, että muutkin alkoivat kysellä fasaanien perään. Oman koiran kouluttamiseksi hankittu parvi on kasvanut muutamassa vuodessa niin, että yrityksestä – Tapion fasaanitilalta – lähtee vuodessa noin 2 000 siivekästä.
Lintuja myydään kaiken ikäisinä. Monella metsästäjällä on kotonaan sopivat tilat kasvatukseen, joillain jopa haudontakone. Osan fasaaneista Tapiot säästävät itselleen sekä tilalla vierailevia asiakkaita varten.
Fasaanitilalle voi tulla kouluttamaan koiraa tai fasaanijahtiin. 90 hehtaarin pelto- ja metsämaasto suo riittävästi vaihtelevia tilanteita yhdeksi metsästyspäiväksi.
Suurin osa maista on vuokrattu yksityiseltä maanomistajalta, jonka ennakkoluulottomuutta Tapiot kiittelevät. Pienriistaoikeudet ovat fasaanitilalla ja sorkkaeläinoikeudet paikallisella metsästysseuralla.
Osaa pelloista reunustaa auringonkukka-hunajakukkaseosta kasvava vyöhyke. Kasvit tarjoavat ruokaa ja suojaa fasaaneille. Vuokra-alueeseen kuuluvat metsät ovat tavallista talousmetsää.
Tarhattujen lintujen määrää ja sijaintia maastossa voi helposti säädellä, joten fasaanijahteja voi toteuttaa eri tavoin. Perinteisessä, brittiläisessä driven shooting -jahdissa lintuja ajetaan runsain määrin lentoon linjassa odottavia ampujia kohti.
Suomessa tavallisinta on metsästys seisovan kanakoiran avulla. Koira etsii linnun maastosta, jähmettyy seisomaan sen vierelle ja ajaa sen ohjaajan käskystä lentoon ammuttavaksi.
Eniten vastusta tarjoavat linnut, jotka ovat ehtineet kunnolla kotiutua maastoon, Klaus Tapio kertoo. Ne osaavat pyrähtää lentoon lähes pystysuuntaan ja väistellä saalistajaa villilinnun tavoin. Varsinkin kukot juoksevat mielellään. Lentoon lähtö on vasta viimeinen pakokeino.
Tapion fasaanitilalla käy monenlaisia metsästäjiä. Seuraavaksi asiakkaakseen Tapiot odottavat jousimetsästäjäporukkaa, edellinen ryhmä kävi koiriaan kouluttamassa.
Tyypillinen asiakas on taajamassa asuva, nuoren metsästyskoiran omistaja, Miia Tapio sanoo.
”Kun koira kasvaa, huomataan, että se tarvitsee koulutusta. Jos asuu taajamassa, sitä ei voi antaa kotona.”
Kysyntää olisi myös suoraan tarhalta teuraaksi vietäville fasaaneille, mutta ”broilerinkasvattajaksi” Tapiot eivät ole halunneet ryhtyä.
”Maastossa fasaanilla on mahdollisuus päästä karkuun”, Klaus Tapio korostaa.
Pysyvää, villiä fasaanikantaa alueelle tuskin kuitenkaan muodostuu pienpetojen runsauden vuoksi. Jos kettuja ja supikoiria metsästettäisiin pois, villifasaanit voisivat lisääntyäkin.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
