Takavuosikymmeninä koko maata kehitettiin aktiivisesti: "1980-luku oli aluepolitiikan kulta-aikaa"

Pikkukaupunkeja ja maaseutualueita kehitettiin Suomessa aktiivisesti 1980-luvulla, mutta 1990-luvulta lähtien aluekehityksen painopiste on siirtynyt suuremmille kaupunkiseuduille. Kuva: Sanne Katainen

Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n johtava asiantuntija Timo Aro kuvailee 1980-lukua suomalaisen aluepolitiikan vahvimmaksi ajanjaksoksi.

"Tuolloin aluepolitiikka perustui kaikessa alueellisten lähtökohtaerojen kaventamiseen ja tasoittamiseen. Hyvinvointivaltion kasvulla ja laajenemisella oli vahvat aluepoliittiset juuret. 80-lukua voi perustellusti luonnehtia aluepolitiikan kultakaudeksi", Aro toteaa.

"Kasvua hajautettiin määrätietoisesti erityisesti tulonsiirtojen ja anteliaiden valtionosuuksien myötä suurten kaupunkien ja teollisuuskaupunkien ulkopuolelle. Tämä oli mahdollista työikäisen väestön määrän kasvaessa ja täystyöllisyyteen perustuvassa kasvumallissa 90-luvun lamaan saakka", Aro korostaa.

Aron mukaan vuosikymmenen poliittisissa painotuksissa korostuivat vahvasti hyvinvointivaltioon, julkisen sektorin laajenemiseen ja tasapainottavaan aluepolitiikkaan, liittyvät tavoitteet. 

"Hyvinvointivaltion rakenteita vahvistettiin ja tuettiin varsinkin perinteisten kasvualueiden ulkopuolella. Suuri osa alueista kasvoi vielä luonnollisen väestönlisäyksen positiivisuuden ansioista ja muuttovoitot hajautuivat tasaisesti koko maahan."

1980-luvulla seutuistuminen vahvistui suurten ja keskisuurten kaupunkien ulkopuolella. Suurimmat kaupungit kärsivät muuttotappioita kehysalueelleen.

"Alueiden väliset isot lähtökohtaerot olisivat jatkaneet tasoittumista, jos kehitys ei olisi päättynyt 90-luvun taloudelliseen romahdukseen", Aro summaa.

Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteiden professorin Sami Moision mukaan 1980-lukulainen aluekehittäminen piti pienet ja keskisuuret keskukset aluekehityksessä mukana.

"Kun Suomi ei ollut vielä EU:ssa, oli aluekehityksen ohjaaminen ja rahoittaminen täysin kansallisissa käsissä. Aluepoliittinen ajattelu oli silloin vielä kovin toisenlaista kuin nykyään", Moisio kertoo.

Moision mukaan aluepolitiikkaa toteutettiin 1980-luvulla niin pienimuotoisesti kuin laajamittaisesti.

"Pienimuotoisempi väline aluekehittämiseen oli harkinnanvarainen investointipolitiikka, jolla muun muassa rakennettiin lentokenttä Kittilään. Tehtiin useampia tällaisia tempauksia, joilla on jälkeenpäin ollut erittäin iso merkitys."

Laajamittaisempaa aluepolitiikkaa Moision mukaan edusti hajautetun korkeakouluverkoston vahvistaminen.

"70-luvulla oli tehty korkeakouluverkosto maan kattavaksi. Tätä verkostoa vahvistettiin edelleen voimakkaasti 80-luvulla."

Sami Moision mukaan hyvinvointivaltion rakennuskauden politiikka oli suosinut voimakasta hajauttamista.

"1980-luvulla valtiovalta todella voimakkaasti vaikutti alueellisesti hajautetun Suomen rakentumiseen. Siitäkin huolimatta jo vuosikymmenen lopulla, hieman ennen 90-luvun syvää lamaa, alueelliset erot alkoivat Suomessa kasvaa."

Moisio huomauttaa, että jo 1980-luvun puolivälissä keskittävämmän yhdyskuntapolitiikan ituja alkoi nousta yhteiskunnalliseen keskusteluun.

"Alettiin puhua, että pitäisikö sittenkin enemmän keskittää resursseja. Keskittävämpi politiikka ei kuitenkaan noussut voimiinsa ennen 90-luvun lamaa."

1990-luvulla aluekehittäminen sai uudenlaisia sävyjä, kun aiempaa keskittävämpi aluekehityspolitiikka yhdistyi ajatukseen kansainvälisemmästä, osaavammasta, tietointensiivisten alojen ja innovaatioiden Suomesta.

"Pienille ja keskisuurille kaupungeille on ollut hankalaa päästä mukaan niin sanotun tietointensiivisen globaalitalouden nimissä tehtäviin julkisiin investointeihin, jotka keskittyvät voimakkaasti pääkaupunkiseudulle ja vähäisemmässä määrin muille suurimmille kaupunkiseuduille", Moisio toteaa.

"Tasapaino tarkoittaa nykyään hieman paradoksaalisesti Suomen aikaisempaa voimakkaampaa jakaantumista luonnonvarojen Suomeen ja innovaatiotalouden Suomeen. Tästä aiheutuu myös poliittisia jännitteitä."

Timo Aro huomauttaa, että 2020-luvulle tultaessa valtio on pikemminkin vetäytynyt pieniltä ja syrjäisiltä alueilta takaisin suurempiin keskuksiin.

"Aluepolitiikka on muuttunut aluekehitykseksi, jossa painopisteenä on vahvasti kasvun ja kilpailukyvyn vahvistamiseen liittyvät tekijät tasoittavien ja hajauttavien keinojen sijaan. Aluekehityksen retoriikassa voidaan vielä puhua kauniisti ja ylevästi koko maan kehittämisestä tai koko maan voimavarojen hyödyntämisestä, mutta käytännön politiikka ja teot ovat jotain aivan muuta hallituspohjasta riippumatta."

Lue myös:

Puoli miljoonaa suomalaista muutti maalta kaupunkiin noin 50 vuotta sitten – yksi tekijä selittää, miksi yritykset hillitä muuttoaaltoa epäonnistuivat

Suomen poliittisen johdon virhearvio työttömyyden ja suuren muuttoaallon kourissa – "hyvä kun lähtevät Ruotsiin ja palaavat sitten takaisin teollisen työn kokemusta hankkineina"