MT pyysi uskovaista ja ateistia keskustelemaan kirkon roolista kouluissa – "kevätkirkkoa ei tarvitsisi järjestää koronakriisin jälkeenkään"

Kevätkirkkoa ei tarvitsisi järjestää koronakriisin jälkeenkään, ehdottaa vapaa-ajattelijoiden Esa Ylikoski Vantaalta. ”Koulun toiminnan on oltava katsomuksellisesti sitouttamatonta. Arvokasvatus kuuluu koulun tehtäviin, muistuttaa teologi Tuula Vinko Espoosta. Kuva: Kari Salonen

Tänä viikonloppuna monet koululaiset lähtevät kesälaitumille. Lukuvuoden lopusta puuttuvat kuitenkin tutut rituaalit. Kevätkirkkoa tai kevätjuhlaa ei voida viettää perinteisin menoin. Kun perinteet ovat katkolla, niiden merkitystä voi pohtia uudella tapaa.

MT haastatteli kahta asiantuntijaa kirkon roolista kouluissa ja koulujen juhlaperinteissä. Tuula Vinkolla on kymmenen vuoden tausta kouluyhteistyön asiantuntijavirassa evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallituksessa. Vinko on opettanut uskontoa ja psykologiaa sekä työskennellyt seurakuntapappina.

Esa Ylikoski on toiminut vapaa-ajattelijoiden pääsihteerinä yhdeksän vuotta. Hän on myös ollut historian ja yhteiskuntaopin opettaja.

Kirkon ja koulun yhteistyötä käsitellessä puurot ja vellit menevät helposti sekaisin: Esimerkiksi on tärkeää erottaa, puhutaanko kaikille yhteisestä juhlasta vai jumalanpalveluksesta, jonka rinnalle järjestetään myös vaihtoehtoinen, ei-uskonnollinen tilaisuus.

Viime jouluna eduskunnan apulaisoikeusasiamies tyrmäsi kaikille yhteisen joulujuhlan järjestämisen kirkossa (MT 8.11.). MT:n gallupin perusteella selvä enemmistö suomalaisista sallisi yhteisen joulujuhlan järjestämisen kirkossa.

Vinko: Näen, että suurin menetys liittyy yhteisöllisyyteen. Takana on poikkeuksellista arkea, ja yhteinen juhla olisi hirveän tärkeä. Kevätjuhla on tietynlainen siirtymäriitti kesälomaan. Voidaan huokaista. Kun Suvivirsi kajahtaa, opettajakin ajattelee, että ”jes, tämä on ohi”. Siinä ollaan lähtökuopissa.

Ylikoski: Kevätjuhla on mitä tärkein, odotetaan todistusten jakoa ja stipendejä. Harmittavaa tietysti, että se jää väliin. Samalla korona on aiheuttanut sen, että kevätkirkko ja jumalanpalvelus sekä niille rinnakkaiset ei-uskonnolliset tilaisuudet jäävät. Se voi olla helpotus, sillä niistä on ollut omat erityiset järjestelynsä. Kevätkirkon poisjääminen on hyvä asia, koska monet kokevat sen ahdistavana ja porukkaa jakavana.

Vinko: Jos kevätkirkko on jollekin ahdistava kokemus, täytyy katsoa järjestelyjä. Miten asioista puhutaan? Kokonaisuuden pitäisi olla mieluinen. Toki siihen pitää sisältyä arvokasvatuksen näkökulmaa. Opetushallituksen ohjeissa lukee viisaasti, että ei saa esiintyä painostusta tai leimaamista, että jompikumpi tilaisuuksista esitetään ehdottomana ykkösenä ja toinen on korvike. Lähtökohtaisesti molemmilla tilaisuuksilla on arvokkaita päämääriä.

Ylikoski: Uskonnolliset tilaisuudet eivät kuulu koulun tai varhaiskasvatuksen lakisääteisiin tehtäviin. Tiedottaminen kahdesta vaihtoehdosta ei ole käytännössä kovin hyvin toteutunut. On uskonnollinen tilaisuus ja sitten se toinen. Asetelma on historiallisesti epäbalanssissa. Vasta viime vuosina on valjennut, että uskonnonopetuksessa olevien ei ole pakko osallistua koulujumalanpalvelukseen.

Vinko: Kuulostaa kovin käytännölliseltä näkökulmalta: säästyy työtä, kun ei ole kevätjuhlia tai kirkkoja. Eihän sillä voi perustella kasvatuksellisia asioita. Kirkolla ja koululaitoksella on yhteinen historia. Kauas on tultu, jos kaikki mahdollinen kirkon vaikutus yritetään kitkeä. Perusopetus­lain arvopohja nojaa todella vahvasti länsimaiseen kristillis-humanistiseen traditioon. Puhutaan lapsen hyvästä elämästä. Myös arvokasvatus kuuluu koulun tehtäviin. Sitouttamattomuus linjaa lähinnä yleissivistävää opetusta.

Ylikoski: Koulun yhteiset juhlat ovat osa opetusta. Suomalaisilla työpaikoilla hyvin harvoin järjestetään uskonnollisia tilaisuuksia työajalla. Koulu on opettajien ja oppilaiden työpaikka. Uskonnonvapaus antaa oikeuden julistaa tai olla tuomatta julki uskontoaan. Perhe joutuu pohtimaan, miten ulkopuoliset tulkitsevat sen, lähteekö lapsi kirkkoon vai ei. Joudutaan lapsen kautta ottamaan kantaa.

Vinko: Yksittäinen perhe voi kokea näin, eikä sitä saa väheksyä. Jos mennään lain tasolle, sehän (kirkkoon pääsy) on oikeus, puhutaan uskonnonvapaudesta. On balanssi positiivisen ja negatiivisen välillä, ei saa puhua vain toisesta. Kevätkirkkoon pitää olla osallistumismahdollisuus kaikilla.

Ylikoski: Koko kevätjuhla ei sen (Suvivirren) takia muutu uskonnolliseksi tilaisuudeksi. Paula Vesalan Suvilaulu-kappaleen sanat olisivat hyvät, jos ihmiset ottaisivat ne omakseen. Hartaustilaisuus kevätjuhlassa on isompi asia. Suvivirsikohut ovat olleet poliitikkojen tai piispan mediaan nostamia. Suomalaisten enemmistö ei tunnu uskovan Jumalaan tai Jeesukseen, mutta Suvivirteen uskoo yli 80 prosenttia. Koska suomalaiset uskovat Suvivirteen, poliitikot myös ratsastavat sillä.

Vinko: Suvivirsi ei ole vain virsi vaan symboli aika monelle asialle. Välillä ei tiedä, itkisikö tai nauraisiko, jos siitä tehdään uskonnonvapauskysymys eikä kulttuuriperintöön liittyvä asia. Huomasitteko muuten, että Suvivirteen ideoitiin uusi säkeistö, koronaan ja ilmastonmuutokseen liittyvä. Suvivirsi saa uudistuvia, ajankohtaan liittyviä merkityksiä.

Vinko: Tunnen aika paljon muslimeja, eikä heidän puoleltaan tule painetta kouluun liittyvien rituaalien muuttamiseen. Korkeintaan se, että otettaisiin myös heidän traditiotaan mukaan. Eiväthän he ole poistamassa mitään vaan tuomassa lisää.

Ylikoski: Koulua ja kirkkoa koskevassa nettikeskustelussa islamia syyllistetään asioista, joista vastuussa ovat uskonnottomien järjestöt. Sitä tapahtuu öyhötystyyppisessä keskustelussa koko ajan. Esimerkiksi joulujuhlista ja kirkosta puhuttaessa kritiikkiä kohdistettiin muslimeihin, kun varsinainen ansio tai syyllisyys aloitteista kuuluu sekulaareille (uskonnosta irtaantuneille) tahoille.

Vinko: Kirkkotilassa ei ensisijaisesti järjestetä koulun yhteisiä tilaisuuksia. Käytännön syistä niin voidaan tehdä, jos ollaan poikkeustilanteessa. Valitettavan paljon on homekouluja, eikä juhlatilaa ole. Kirkko on juhlava tila, sitä ei tarvitse koristella. Kirkko juhlatilana voi olla perinne. Paikalliset perinteet pitää paikallisesti selvittää, neuvotellen. Näen ongelmallisena, jos siirrytään kanteluyhteiskuntaan, jossa haetaan peräseinää juristien kanssa. Tarvitaan neuvottelutahtoa, -taitoa ja ymmärrystä.

Ylikoski: Kirkko on sakraalitila. Ei ole itsestään selvää, onko se sopiva maallisiin tilaisuuksiin. Tyypillisesti joulujuhlissa oppilaat tekevät ohjelmaa, kuten tonttuleikkejä. Alkaako kirkkoherra sanoa, että tonttuleikit eivät ole sopivia? Eräs joulujuhla, joka pidettiin kirkossa, oli muokattu normaalikaavasta kirkollisemmaksi. Kantelupukki-palvelussa kantelu onnistuu anonyymisti. Yhdessä turkulaisesta koulusta valmistumassa ollut abiturientti sanoi, että koulu ilmoitti järjestävänsä yo-juhlat korvaavat valmistujaisjuhlat elokuussa kirkossa. Hän ilmoitti, ettei halua mennä.

Ylikoski: Perustuslakivaliokunnan mukaan juhlin voi sisältyä yksi virsi ilman, että koko tilaisuudesta tulee uskonnollinen. Joihinkin virsiin sisältyy kirkollisessa traditiossa riittinen elementti. Tietyssä kohdassa tehdään Jumalalle kunniaa nousemalla ylös. Jos ”Enkeli taivaan” lausutaan kaikkien yhteisessä juhlassa, jossa uskonasteet vaihtelevat, seisomaannousemisrituaalia siinä ei tulisi olla.

Vinko: Ihailen, miten sulla on vahva uskonvakaumuksen kunnioittaminen. Eihän se ole osoitus mistään uskonvakaumuksesta tai sen puutteesta, vaan osa tapakulttuuria. Jos virrensäkeistöön liittyy tottumus, tarvitseeko tehdä suurempaa numeroa?

Ylikoski: Monet kertovat, että jäävät istumaan, mutta mun mielestä se ei ole ok. Sellaisen tilaisuuden järjestäminen rikkoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ideaa siitä, että uskonnollista tai uskonnotonta kantaa ei ole pakko paljastaa. Jos on uskonnotonta väkeä ja koulun yhteinen juhla, seisomaannousurituaali ei ole vain tapa vaan uskonnollinen julistus.

Ylikoski: Jotkut teologit ovat sanoneet, että eurooppalaiset ateistit ovat erilaisia kuin hindulaiset ateistit, koska elämme erilaisessa kulttuurissa. Omassa lapsuuskodissani joulut ja pääsiäiset ja muut vietetään sujuvasti perhejuhlana ilman uskonnollista sisältöä.

Vinko: Juuri perinteissä huomataan, kuinka uskonto ja kulttuuri ovat sisäkkäin monessa asiassa.

Ylikoski: Tulee palautetta, jossa ihmetellään, kuinka vapaa-ajattelijat viettävät joulua. Niin viettävätkin, mutta sitten olen vain sanonut, että uskonnolliset viettävät sujuvasti vappua tai muita maallisia juhlia. Vuosilomatkin ovat maallisen lainsäädännön tulosta.

Vinko: Jos ajatellaan ihmistieteitten näkökulmasta, riitit ja rituaalit ovat osa ihmisenä elämistä. Ne auttavat kohtaamaan ja siirtymään. Parhaimmillaan juhlissa on uskonnollinen sekä suomalaiseen kulttuuriin ja kansan­perinteeseen liittyvä juuri ja ehkä hyvinkin moderni, eurooppalainen taso. Koulun juhlat saisivat monipuolistua. Näen monikerroksellisuuden rikkautena.