”Räähkälupien” käsittelyyn hupeneekohtuuttomasti riistakeskuksen aikaa

Keski-Suomen riistapäällikkö Jukka Purhonen ja hallintosihteeri Seija Kiiveri esittelevät tämänvuotista luparuuhkaa. Viereisessä huoneessa lupahakemusta käsittelevä riistasuunnittelija Olli Kursula ei ehtinyt kuvaan. Janne Nousiainen Kuva: Viestilehtien arkisto

Viime vuonna Suomen riistakeskus teki 663 poikkeuslupapäätöstä, julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen kertoo. Valtaosa päätöksistä koski variksen, harakan, harmaalokin tai räkättirastaan pyyntiä rauhoitusaikana tai metsästyslailla kielletyin keinoin.

Lisäksi oli merilokin, kesykyyhkyn tai Lapin läänissä korpin pyyntiin myönnettyjä poikkeuslupia.

Pohjanmaalla päätöksiä tehtiin 85, Uudellamaalla 80, Etelä-Hämeessä 63 ja Keski-Suomessa 53. Lapissa tehtiin vain seitsemän päätöstä, Kainuussa kuusi.

Härkösen mukaan variksia ja harakoita vähennetään maatiloilla paalivahinkojen, yrityksissä hygieniahaittojen torjumiseksi sekä joissakin kohteissa linnuston suojelemiseksi.

Pohjois-Savon mansikkaviljelmille räkättirastaslupia on haettu usean tilan yhteisluvilla, mikä on helpottanut luparuljanssia huomattavasti.

Lupahakemuksia käsitellään jokaisessa Suomen riistakeskuksen 15 aluetoimistossa, joissa on töissä keskimäärin kolme henkilöä. Lupien myöntövaltuus on Suomessa neljällä henkilöllä.

Yksinkertaisinkin lupapäätös työllistää niin paljon, että yksi ihminen ehtii tehdä niitä enintään kaksi päivässä. Kiireisin luparumba osuu riistanhoitoyhdistysten vuosikokousten aikaan, jolloin riistapäälliköiden ja riistasuunnittelijoiden odotetaan kiertävän kentällä.

Pohjanmaan riistasuunnittelija Juha Heikkilä toivoo, että hakijat toimittaisivat lupahakemukset riistakeskukseen jo marras-joulukuussa. Postitus- ja valitusajat vievät niin kauan, että lupa tulee voimaan aikaisintaan 37 vuorokauden kuluttua päätöksestä.

”Lupahakemuksia tulee vieläkin. On turhauttavaa sekä hakijalle että käsittelijälle, kun tietää, että tänään myönnettävä lupa tulee voimaan vasta huhtikuun alussa”, Heikkilä sanoo.

”Kaikki hakemukset ovat erilaisia. Poikkeuslupia voidaan hakea ainakin viidellä eri perusteella”, Keski-Suomen riistapäällikkö Jukka Purhonen kertoo.

Noin joka toiselta luvanhakijalta joudutaan pyytämään lisäselvityksiä puhelimitse tai sähköpostitse.

Yksinkertaisinkin lupapäätös on kahdeksan sivun pituinen. Sellaisen sai viljelijä, joka haki yhdelle peltoaukealle varisten ja harakoiden rauhoitusaikaiseen pyyntiin poikkeuslupaa rehupaalivahinkojen torjumiseksi.

Koordinaattien perusteella haetaan rengastustiedoista, milloin linnuilla on pesäpoikasaika. Se aiheuttaa omat rajauksensa lupaan. Läheiset Natura-alueet on otettava lupaharkinnassa huomioon. Ja paljon muuta.

Härkösen mukaan lupien käsittely vaatii äärimmäistä tarkkuutta, suoranaista pilkunviilausta. Härkönen lähettää jokaiseen riistakeskusalueeseen ohjeet lupien käsittelyyn. Ohjeet muuttuvat esimerkiksi KHO:n linjausten takia. Vuoden 2012 ohjeistus oli 47-sivuinen.

Luvansaajan on raportoitava tekemisistään seitsemän vuorokauden kuluttua lupa-ajan päättymisestä. Montako lintua sai? Mitä lintuja? Mistä? Millä keinoin?

Tämä unohtuu monelta luvansaajalta ja riistakeskus joutuu raporttia kyselemään. Ellei raporttia tule, luvanhakija voidaan tuomita sakkoon.

Viime vuoteen asti saalislinnuista piti ilmoittaa myös sukupuoli. Moni lintuja paljon tutkinutkaan ei erota, onko ammuttu varis uros vai naaras.

Suomen riistakeskus puolestaan raportoi EU:lle. Tähän velvoittaa lintudirektiivi.

Riistakeskuksen lupapäätöksestä voi valittaa luvanhakija sekä alueellinen rekisteröity yhteisö, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen.

Uudellamaalla lintuyhdistys on ollut 2000-luvulla ahkera valittaja. Riistapäällikkö Visa Erosen mukaan ratkaisun haku korkeimmasta hallinto-oikeudesta on raskas prosessi.

Tänä vuonna tähän mennessä Suomen riistakeskuksen Uudenmaan alue on käsitellyt noin 50 poikkeuslupaa. Käsittelemättä on ”muutamia kymmeniä”.

Uudenmaan lupapäätöksistä osa on ruotsinkielisiä.

Uudenmaan riistakeskusalue käsittelee muita enemmän myös tuontilupia. Kun Korkeasaari haluaa tuoda tiikerin tai norsupäästäisen, lupahakemus tulee Erosen työpöydälle. ”Aika kaukana metsästyksestä ja riistanhoidosta”, Eronen sanoo.

Riistakeskuksen poikkeuslupapäätös maksaa 30 euroa.

Jos viljelijän rehupaaleja nokkii rikki naakka, poikkeusluvan käsittelee elykeskus. Se päätös maksaa 110 euroa.

Kun Jukka Purhonen aloitti Keski-Suomen riistapäällikkönä 27 vuotta sitten, silloinen riistanhoitopiiri käsitteli vain kahta lupaa. Nyt käsiteltävänä on useita kymmeniä erilaisia lupia.

”En tunnista tätä työtä enää samaksi, johon minut aikanaan valittiin”, Purhonen sanoo ja on täysin kypsä eläkkeelle puolentoista vuoden kuluttua.

Purhosen mukaan esimerkiksi Ruotsi hoitaa samat asiat paljon vähemmällä byrokratialla kuin Suomi.

Hieman järkeä on tullut Suomenkin lupa-asioihin. Pysyviin kohteisiin poikkeuslupia voidaan myöntää tänä vuonna ensimmäisen kerran viideksi vuodeksi.

REIJO VESTERINEN

Lupahakemuksia tulee vieläkin.

On turhauttavaa sekä hakijalle

että käsittelijälle, kun tietää, että tänään myönnettävä lupa tulee voimaan vasta huhtikuun alussa.«

Avaa artikkelin PDF