Aarre: Marraskasvit näyttävät kuolleilta ja vohkivat ravintonsa muilta kasveilta

Erikoisen näköisellä mäntykukalla on laaja levinneisyys. Suomessa esiintyvän alalajin voi löytää koko Pohjois- ja Keski-Euroopasta aina Keski-Aasiaan asti. Kuva: Heikki Willamo

Sana marras viittaa kuolemaan. Marraskuu on kuukausi, jolloin luonto tuntuu lepäävän kuolleena. Ihon kuollutta pintakerrosta kutsutaan marraskedeksi. Martaat olivat muinoin kuolleiden sieluja tai erilaisia kuoleman ennusmerkkejä.

Marraskasvit ovat lehtivihreättömiä putkilokasveja, jotka ovat saaneet nimensä kalvakkaasta värittömyydestään. Ne ovat kuin kuolleita. Vailla lehtivihreää ne eivät kykene muiden kasvien tavoin yhteyttämään vaan hankkivat ravintonsa isäntäkasvistaan joko suoraan niiden juurten solukkoihin tunkeutumalla tai isännän juurisienten välityksellä.

Myös joillakin muilla kasvilajeilla voi esiintyä lehtivihreättömiä yksilöitä, mutta varsinaisia marraskasveja eli saprofyyttejä, kuten virallinen nimi kuuluu, meillä ei ole kuin kourallinen.

Marraskasveistamme yleisin, mäntykukka, on kiehtonut mieltäni poikavuosista alkaen. Se työntyi kangasmetsän sammalikosta vaaleana suppuna kuin sieni mutta venyi nopeasti vaaksan mittaiseksi, kalpeaksi kasviksi. Sillä oli varressaan muutama lehtimäinen suomu ja latvassaan alas taipunut kukinto. Nupussa ollessaan se näytti erehdyttävästi kävyltä. Kukkien auettua niissä saattoi aistia miedon vaniljantuoksun.

Mehevän oloinen, parsamainen ulkonäkö pettää, sillä mäntykukka kuuluu kanervakasvien heimoon. Se kasvaakin usein tämän kuivien kangasmaiden valtavarvun naapurina seuranaan toinen sukulaisensa, samaan heimoon kuuluva keltatalvikki.

Lue Aarteen jutusta mäntykukan sukulaisista suomukoista ja kämmeköistä. Tiedätkö, mistä marraskasveja voi löytää?