Ruokaturva, ilmastonmuutos ja kriisit kulkevat käsi kädessä
Kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.) tunnustautuu huoltovarmuusihmiseksi.
”Ajattelen usein, miten meidän systeemit toimii, jos Itämeren laivat eivät kulje eikä saada polttoainetta traktoreihin ja muita välttämättömiä tuotantopanoksia.”
Hänen mielestään Suomen kaltaisten vauraiden maiden kannattaa aina asettaa tyhmä kysymys: ”Entä jos ei saada apua muualta eikä kansainväliset markkinat toimikaan, miten me pärjätään omalla porukalla?”
Monet kehitysmaat ovat parhaillaan tai ovat olleet erilaisten kriisien vuoksi sellaisessa tilanteessa.
Maa-, metsä- ja muu biotalous ovat kansainvälisesti nousukurssissa. Tätä osoitti esimerkiksi tammikuussa pidetty Davosin talousfoorumi, jossa keskusteltiin ruokaturvasta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista köyhyyden torjuntaan useamman kerran.
Pekka Haavisto ja pääministeri Jyrki Katainen (kok.) törmäsivät asiaan myös tammikuun lopussa Etiopian ja Tansanian matkallaan. Valtuuskunta, johon kuului myös Viljavan edustaja, sai kertoa viljan varastoinnin käytänteistä ja lainsäädännöstä.
”Siellä haluttaisiin perustaa elintarviketeollisuutta, mutta pitäisi varmistaa tuotantoaineiden riittävyys kaikissa vaiheissa”, Haavisto kertoo.
Hän arvioi, että suomalaisessa tietotaidossa voisi hyvin olla enemmänkin aineksia vientiin ja kehitysohjelmiin tästä näkökulmista.
Suomi on ensimmäisenä OECD-maana arvioinut sekä kansallisen että EU-politiikan harjoittamisen johdonmukaisuutta kehitysmaiden ruokaturvan kannalta (MT18.11.).
”Luulen, että tässä Euroopalla olisi opittavaa: mikä on kauppa-, maatalous-, kalastus- ja mikä kehityspolitiikkaa. Miten tuetaan sitä, että maat itse pääsevät taloudellisessa toiminnassa eteenpäin?” Haavisto sanoo.
Hänen mukaansa OECD:lle tehty selvitys on saanut huomiota muissa maissa, mutta käytänteissä riittää silti sovitettavaa niin kotimaassa kauppaa hoitavan virkaveljen Alexander Stubbin (kok.) kanssa kuin EU:ssakin.
EU:n ja YK:n erityistehtävissä kriisienhallinnassa Haavisto törmäsi jatkuvasti ympäristön muuttumiseen.
Sulo Aittoniemi muistutti ympäristöministerinä toimineelle Haavistolle, että ”vain rikkailla on varaa ajatella ympäristövaikutuksia – köyhällä on ihan muut huolet”.
”Koetin aina väittää vastaan. Sitten tuli ensimmäinen käynti Afganistanissa. Puut oli kaadettu ja hiekka oli vallannut kylän. Tässä ovat köyhät keskellä ympäristöongelmia.”
Sama toistui Sudanin Darfurissa, jossa Haavisto jatkoi kansainvälisissä kriisinhallinnan erityistehtävissä viime vuosikymmenellä.
”Ajattelin, että ’mä keskityn nyt näihin konflikteihin’. Mutta missä tahansa olin, oli vastassa kuivat kaivot ja menetetyt viljelys- ja laidunmaat.”
”Niistä ihmisistä tulee ympäristöpakolaisia heti. Ei ole muita toimeentulon mahdollisuuksia.”
Afrikka tuottaa kasvihuonepäästöistä vain nelisen prosenttia, mutta se saa silti ilmaston lämpenemisestä monin verroin osansa: Sahara laajentuu ja tulvat pahenevat.
”Onko tämä reilua, että köyhät kärsivät näin paljon meidän tekemisistä?”
Siksi Haaviston mielestä ihmiskunnan pitäisi kaikin yhteisin voimin koettaa vaikuttaa niihin syihin, jotka lisäävät luonnontuhoja.
Haavisto on joutunut työurallaan usein vastaamaan ”mitäs tää meitä hyödyttää” -kysymykseen.
”On ihmisarvosta lähtevä syy. Ihmisiä, jotka ovat joutuneet tahtomattaan tällaiseen kurjimukseen, on autettava.”
Toinen näkökulma on hänen mukaansa itsekkäämpi mutta silti merkittävä.
”Kriisialueiden rauhoittamisella ja pakolaisvirtojen tyrehdyttämisellä on suuri merkitys myös omalle yhteiskunnallemme. Kun ihmisiä autetaan paikan päällä, ei synny humanitäärisen avun hakijoiden virtaa, joka vain jatkuu ja jatkuu kohti Eurooppaa.”
Näin ehkäistään levottomuuksien leviämistä, viime kädessä jopa terrorismia.
Suomi ajaa linjaa, että rauha, turvallisuus ja kehitys pitäisi nähdä politiikanteossa kokonaisuutena, koska ne ovat taloudellisen kehityksen perusta.
”Niistä usein sanotaan meille, että nämä kuuluvat YK:n turvallisuusneuvostolle eivätkä ole kehitysasioita. Mutta jos kriisin uusiutumisen vaara on liian suuri, pitäisi löytää ne keinot, joilla maa nostetaan sen uumenista kehityksen polulle.”
Esimerkki tästä työstä on kansainvälinen foorumi, joka edistää hauraiden valtioiden kehitystä. Haavisto on juuri valittu sen puheenjohtajaksi.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
