70 moottorisahaa ja tuhat muuta vanhaa tavaraa
Paula ja Teppo Määtän välissä kurkistelee tyttärentytär Nina Häkkinen, jonka mielestä mummolan museossa on hauskoja tavaroita. Miska Korpelainen Kuva: Viestilehtien arkistoVALTIMO (MT)
Ainakin tuhat tavaraa, ja ne kaikki ovat hyvässä ojennuksessa entisen viljavaraston rakennuksessa Valtimon Rumossa. Tapahtumapäivien aikaan tiellä on viitat, joilla opastetaan Teppo Määtän kotimuseoon. Ja sinnehän löytää helposti.
Jos tulijalle tulee tunne, että nyt ollaan maailman syrjälaidalla, isäntä Teppo Määttä tokaisee vastavetona, ettei hän aio ikinä matkustaa Helsinkiin.
”Sehän on niin syrjässä”, hän perustelee.
61-vuotias Teppo Määttä on kasvanut pienestä lähtien vuonna 1936 perustetulla Tappojoen asutustilalla. Peltoa tilalla oli parhaimpina toimintavuosina 25 hehtaaria, mutta nyt iso osa siitä on istutettu metsälle.
”Vanhempieni kuokkimat seitsemän hehtaaria on vuokrattu naapurille”, Nurmeksen kaupunkiin muuttanut Määttä kertoo.
Suunnitelmissa on tilalla sukupolvenvaihdos puutarhuriksi opiskelleelle tyttärelle Virpi Määttä-Timoselle. Toistaiseksi hän hankkii leipänsä postia jakamalla kotitilalla asuen.
Kesäisenä iltana museoon tulija saa hämmästellä ensin moottorisahojen paljoutta. Niitä taitaa olla 70 kappaletta, isäntä laskeskelee.
Sitten jatketaan peremmälle pihapiirin laidalle siirrettyyn hirsitaloon: metsätyökaluja, kuokkia, sahoja, kirnuja, separaattoreita, uittovälineitä, kirstuja ja mitä ikinä kunnon museosta toivookaan löytävänsä. Kaikkea varmasti on.
Kirjallisuudesta esillä on muun muassa Jätkän kalenteri vuodelta 1948. Kyläkoulujen historiasta muistuttavat aapiset, pulpetit ja luokkien seinissä komeilleet kovaääniset.
”Teppo on kiinnostunut kaikesta muusta vanhasta mutta ei naisista”, hymyilee hänen rinnallaan museota esittelevä vaimo Paula Määttä, 56.
Vaimoaan Teppo kiittää siitä, että imuri huutaa usein museolla.
”Hämähäkin seittejä varsinkin talven jäljiltä täällä riittää.”
Yhdessä pariskunta on ollut nelisenkymmentä vuotta. Eläkevuosikseen he halusivat perusteellisen muutoksen eli muuton omakotitaloon neljänkymmenen kilometrin päähän Nurmekseen.
”Teppo ei viihdy kaupungissa, vaan ajaa melkein joka päivä Rumoon metsätöitä tekemään”, Paula paljastaa.
Määtät halusivat, että tytär saisi oman elämän Rumossa, koska Paula oli kahden sukupolven talossa miniänä useita vuosia. Kokemuksesta hän tietää, ettei eri sukupolvien asuminen saman katon alla ole helppoa.
”Pysyväthän välit näin parempina”, Teppo perustelee lähtöään.
Metsää Määtälle on vuosien saatossa kertynyt 200 hehtaaria, joten harvennushakkuiden ja pilkkeiden tekeminen ei heti Valtimolla lopu.
Hänen elämäntapaansa ovat aina kuuluneet rakentaminen, vanhan tavaran säästäminen ja monipuoliset metsätyöt. Yli 30 vuotta hän on toiminut aktiivisesti metsänhoitoyhdistysten luottamustehtävissä. Niissä on saanut pysyä ajan tasalla ja päivittää alan tietämystään.
”Rakentamisen olen itse oppinut. Se harmitti, kun isä ei aikoinaan neuvonut. Katseli vain siitä sivusta, kuinka poika teki virheensä. Ehkä siinä jotakin myös opin.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
