Viiden lapsen äiti selvisi ruuhkavuosista sisulla
Phung Le Ngalla on kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Lapset ovat jo lentäneet pesästä. Nykyään vanhempien elämä on työntäyteistä ja seesteistä. Kuva: Viestilehtien arkistoPhung Le Nga, 56, on tyytyväinen äiti. Kaikki viisi lasta on saatettu turvallisesti maailmalle ja elämä soljuu rauhallisesti Vantaan Tikkurilassa. Työpaikka maalitehtaalla on kävelymatkan päässä kotoa.
Nga syntyi Saigonissa Vietnamissa vuonna 1956. Kotitalo tuhoutui sodassa ja koulunkäynti keskeytyi. Nga joutui töihin 11-vuotiaana.
Vuonna 1981 Nga avioitui miehensä Van Tyn kanssa. Perheen esikoinen syntyi seuraavana vuonna. Puoliso muutti Suomeen ja Nga tuli tyttären kanssa perässä vuonna 1984.
Lähtö Vietnamista oli vaikea. Sukulaiset ja ystävät jäivät, eikä jälleennäkemisestä ollut tietoa. Myös alku uudessa kotimaassa oli vaikea, kun kieli ja kulttuuri olivat täysin vieraita.
”Kylmyys tuli shokkina. Lisäksi täällä oli hiljaista ja yksinäistä. Kotimaassa olin tottunut hälinään ja vilkkaaseen elämänmenoon”, Nga kertoo. Hänen esikoistyttärensä Minh Van toimii keskustelussa tulkkina, koska ”äiskä” puhuu vain vähän Suomea.
Perheen kotona puhutaan kantoninkiinaa, koska sukujuuret ovat Kiinassa.
Suomessa Nga arvostaa tasa-arvoa. Vietnamissa rikkaiden asiat ovat huomattavasti paremmalla tolalla kuin köyhien.
”Täällä on elämä helpompaa ja parempaa.”
Silti Nga uskoo, että perhe olisi pärjännyt hyvin myös Vietnamissa. Hän työskentelisi luultavasti katukauppiaana, kuten ennen Suomeen tuloa.
Perisuomalaiseen tyyliin Nga harrastaa sienestystä, marjastusta, ruuanlaittoa ja elokuvia.
Nga tykkää kokata sekä aasialaista että suomalaista ruokaa. Makaronilaatikko ja makkarakeitto syntyvät käden käänteessä, mutta mämmiin on vielä totuttelemista.
Koko viiden lapsen katras on syntynyt aikavälillä 1982–88, joten talossa on riittänyt vilskettä.
Kun äiti vei nuorinta tarhaan, saattoi esikoinen keskimmäisiä kouluun. Autottomassa, vähävaraisessa perheessä harrastuksiksi riittivät pihaleikit ja piirretyt.
”Kaikesta selvittiin sisulla”, Nga virnistää.
Lasten ollessa pieniä hän oli kotona, koska halusi laittaa kasvatuksen ja läsnäolon etusijalle. Töihin ehti myöhemminkin.
Nga kauhistelee, miten nykylapsilla on omat puhelimet ja pelikonsolit, joita täytyy uusia tiuhaan tahtiin. Ennen viihdykkeeksi riittivät nukke ja tv.
Ngan lapset eivät saaneet paljon uusia leluja. He kävivät vain katselemassa niitä kauppojen leluosastoilla. Jos joskus oli ylimääräistä rahaa, saatettiin jotain ostaakin.
1980-luvulla Suomessa oli vähän maahanmuuttajia. Ngan lapsia kiusattiin koulussa, mutta tilanteista selvittiin perheen tuella.
Nga on huolissaan asenteiden kovenemisesta maahanmuuttajia kohtaan: ”Tuntuu, että aiemmin vastaanotto oli lämpimämpää.”
Hän toivoo, että perheen esimerkki antaa uutta perspektiiviä keskusteluun.
Nga ja hänen miehensä ovat tehneet ahkerasti töitä ja lapset ovat korkeasti koulutettuja ja hyvin työllistyneitä. Osaamista löytyy lähes valmiista diplomi-insinööristä lentokoneasentajaksi. Perheen kolme poikaa on käynyt armeijan.
Nga jää hetkeksi pohtimaan hyvää vanhemmuutta. Hänen mielestään siihen kuuluu avoimuus ja ymmärtäväisyys lapsia kohtaan, mutta myös rajojen asettaminen.
Nga on kertoo olevansa hyvin iloinen ja yllättynyt saamastaan kunnianosoituksesta.
”En osannut edes kuvitella saavani sellaista, kun en itse ole käynyt kouluja, enkä tehnyt mitään erikoista”, Nga hymyilee vaatimattomasti.
Sunnuntaina perhe käy vastaanottamassa palkinnon Helsingin Säätytalolla. Sen jälkeen he menevät vanhempien kotiin syömään aasialaista ruokaa.
KATJA KOLJONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
