KOMMENTTI ”En minä mutta se edellinen hallitus”
OECD:n pääsihteerin poistuttua näyttämöltä suomalaiset talousviisaat kävivät mielenkiintoisen keskustelun. Jos Suomella kerran on varaa tehdä rakenneuudistus pidemmällä ajalla, miten se käytännössä varmistetaan, kun hallitus vaihtuu jo vuoden kuluttua.
Tavallisestihan käy niin, että yksi hallitus leikkaa ja seuraava taas jakaa varoja vanhoihin haavoihin. Pakolliset, kipeät muutokset muuttuvat entistä kipeämmiksi, kun niitä lykätään.
Pääsihteeri Angel Gurría viittasi kreikkalaisten ahdinkoon. Kansalaiset joutuivat kärsimään todellisia uhrauksia, kun ikäviä päätöksiä vain siirrettiin hallituskaudesta toiseen.
Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman vinoili, että Suomessa niin nykyinen hallitus kuin edellinenkin on vannonut talouskasvun käänteen tekevään voimaan, mikä on osoittautunut ”potaskaksi”.
Hänen mukaansa hallituksen ja opposition tulisi kyetä sopimaan linjasta, että X miljardia euroa käytetään myös seuraavalla hallituskaudella rakenteellisiin uudistuksiin. Hallitusohjelmaan jäisi kuitenkin liikkumavaraa määritellä keinot.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja Juhana Vartiainen heitti puolestaan merkittävän huomion suomalaisen työn kuluista, jotka ovat karanneet kilpailijamaita kalliimmiksi.
Hän esitti tutkimusta suomalaisten palkkakaaresta ja sen vaikutuksesta työn yksikkökustannuksiin.
Monissa EU-maissa palkkojen kaari laskee työuran loppupuolella.
Niissä esimerkiksi yli 55-vuotiaiden palkat eivät enää nouse yhtä paljon kuin kolmikymppisten, Vartiainen sanoi.
KAIJALEENA RUNSTEN
Pakolliset,
kipeät
muutokset
muuttuvat entistä kipeämmiksi, kun niitä lykätään.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
