Valkoselkätikka viihtyy talousmetsissä
Valkoselkätikka hyötyy avohakkuista, kertoo ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen. kari salonen Kuva: Viestilehtien arkistoHirvensalmi (MT)
Valkoselkätikan kannat ovat elpyneet. Lajin uhanalaisluokitus on voitu vaihtaa äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi. Valkoselkätikkapesintöjä pystyttiin viime kesänä varmentamaan 120.
”Metsäsertifiointi on auttanut valkoselkätikkaa merkittävästi”, kertoo ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen. ”Talousmetsiin jätettävistä säästöpuista muodostuu tikan tarvitsemaa lahopuuta.”
Valosta tituleerataan UPM:n lintumieheksi. Hän on ollut innokkaasti mukana hankkeessa, jossa kehitettiin ohjeita valkoselkätikan suojelemiseksi metsänhoidon keinoin.
UPM:n lisäksi hankkeeseen osallistuivat WWF, Metsähallituksen Luontopalvelut ja Suomen ympäristökeskus.
Kesällä valkoselkätikka herkuttelee millä tahansa hyönteisillä, mutta talvella sen ravintoa ovat lehtilahopuussa elävät kovakuoriaisten toukat. Talvi on tikoille ankaraa aikaa ja Metsähallitus on aikaisemmin ruokkinut niitä talilla kuolleisuuden vähentämiseksi.
”Kanta on nyt vahvistunut niin paljon, ettei Metsähallitus enää ruoki tikkoja. Jokainen voi hommata omalle lintulaudalleen talia tikkojen talven helpottamiseksi”, kertoo Valonen.
”Talviruokinnan vähentyminen voi vaikeuttaa myös pesien löytämistä. Tämä voi heijastua kannan arviointiin, kun pesintöjen varmistuminen vaikeutuu.”
Puulajeista valkoselkätikalle ovat tärkeitä kaikki lehtipuut. Erityisen hyviä ovat lyhytikäiset puut, kuten raita, joista muodostuu nopeasti lahopuuta. Näillä ”roskapuilla” on harvoin taloudellista arvoa.
”Valkoselkätikka voidaan ottaa huomioon metsänhoidossa ilman mitään lisämenoja”, korostaa Valonen. ”Valtaosa valkoselkätikkapareista pesii talousmetsissä.”
Valkoselkätikka pesii elävään puuhun. Esimerkiksi pellonreunan haapa on potentiaalinen valkoselkätikan pesäpuu.
Lehtipuut havumetsässä hyödyttävät sekä luontoa että kasvatettavia puita. UPM:n ympäristöpäällikkö Sami Oksa kertoo lajiston monipuolisuuden vaikuttavan maaperän sieniin. ”Havupuilla ja lehtipuilla on eri sienet. Ne toimivat tehokkaimmin yhdessä.”
Avohakkuu avaa metsää. Valon ja lämmön lisääntyminen tarjoaa valkoselkätikalle viihtyisiä pesäpaikkoja.
”Eri-ikäinen ja monipuolinen metsärakenne tarjoaa mahdollisuuksia monille lajeille. Valkoselkätikkaa hyödyttävät metsänhoitotoimet hyödyttävät myös satakieliä ja muita laululintuja”, sanoo Oksa.
”Hakkuiden ajoitusta hyvillä lintukohteilla kannattaa kuitenkin miettiä. Pesintäaikaan lintuja ei kannata häiritä”, Oksa muistuttaa.
Tiedon lisääminen on valkoselkätikan suojelussa avainasemassa. Valkoselkätikkaan liittyvät tikkasodat ovat jääneet historiaan, mutta lajiin voi silti liittyä negatiivisia mielikuvia.
Luonnon monimuotoisuus saadaan metsäsuunnitteluun helposti mukaan. Valkoselkätikka voidaan ottaa huomioon rehevillä kasvupaikoilla. Karuilla metsäkuvioilla voidaan miettiä esimerkiksi metsäkanalintujen tarpeita.
Terhi Pape-Mustonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
