Kilparatsun elämä parani

Linda Heiskasen 11-vuotias hannoverruuna Rokis asuu aktiivipihatossa Inkoossa. Parivaljakko kilpailee esteratsastuksessa 100–110 senttimetrin luokissa, tavoitteenaan kansallisen tason kilpailut.

Miten Rokis päätyi aktiivitalliin?

Se asui aiemmin Salon ratsastuskeskuksessa, missä se ulkoili muutaman tunnin päivässä. Sitten se siirrettiin toiseen karsinatallin.

Rokis oli ollut paljon yksin tarhassa eikä muistanut, miten laumassa pitää toimia. Mietitytti, pärjääkö se ulkona ja pääseekö se syömään. Päätimme kuitenkin kokeilla aktiivipihattoa.

Miten pihattoelämä on sujunut?

Alussa Rokiksella oli haavoja, meinasin kyllästyä kun se oli jatkuvasti sulfakuurilla. Meinasimme ottaa sen pois laumasta, mutta onneksi päätimme toisin.

Totuttelukauden jälkeen ongelmia ei ole ollut. Silloin kun uusia hevosia tulee laumaan, suhteet saattavat mennä hetkeksi uusiksi.

Mitä sille nyt kuuluu?

Pihatossa sen jäykkyys on vähentynyt ja ratsastettavuus parantunut. Olemme hyvä esimerkki siitä, miten karsinahevonen voi muuttua päästessään uuteen ympäristöön. Rokis oli aika jätkä, mutta saatuaan olla laumassa ja purettuaan energiaansa se on aikuistunut.

Miten hevosten pitoon suhtaudutaan Suomessa?

Monen ihmisen asenne on edelleen sellainen, että hevosen pitää seistä karsinassa ettei sille vain käy mitään. Mutta uskon, että aktiivipihatot tulevat yleistymään. Suunta on oikea.

TUULIKKI VIILO

Karsinahevonen

voi muuttua uuteen ympäristöön

päästessään.«

Avaa artikkelin PDF