Sisukkaat ullavalaisetperustivat oman kaupan
KOKKOLA
”Jälkeenpäin on kysytty, että miten te oikein uskalsitte. On ollut helppo vastata, että meillä ei ollut enää menetettävää”, perustelee puheenjohtaja Reino Herlevi Ullavan Palveluosuuskunnan perustamista.
Vajaan tuhannen asukkaan Ullava uinahti jo ennen vuoden 2009 kuntaliitosta Kokkolan kanssa. Kun kirkonkylän ruokakauppa sulki ovensa, kyläläiset heräsivät viimein vastarintaan.
”Pelkona oli, että ellei ole kauppaa, kukaan ei muuta tänne. Ja jos kukaan ei muuta, muutkin palvelut häviävät ja kaupunki tekee omat ratkaisunsa”, kuvailee Kokkolan kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa syrjäkylien puolta pitävä Herlevi.
Kyläkokouksen tuloksena syntyi kyläyhdistys ja työryhmä selvittämään kauppapalveluiden palauttamista.
”Selvitimme aluksi, lähtisikö joku kauppaketju tai yrittäjä perustamaan myymälää. Kaikki mahdolliset vaihtoehdot käytiin läpi.”
Ullava ei kuitenkaan kiinnostanut isoja ketjuja.
”Aika pian tuli selväksi, että ilman osuuskuntaa hommaa ei voida viedä eteenpäin.”
Perustamiskokous pidettiin helmikuussa 2011. Yhteistyökumppaniksi löytyi pieni, mutta kasvava M-ketju.
Kun hinnasta päästiin sopuun ja rahoitus järjestyi, tehtiin kaupat vanhasta myymäläkiinteistöstä.
”Täällä oli käytännössä tyhjä halli, ei ollut kylmälaitteita eikä kalusteitakaan, keittiö ja terassi puuttuivat ja yleisövessat piti tehdä.”
Mittavan talkoourakan arvo liikkuu 300 000:n ja 400 000 euron välimaastossa.
”Huhti–toukokuussa täällä ol-
tiin joka ilta talkoissa, parhaimmillaan yli kolmekymmentä henkeä. Onneksi osuuskunnasta löytyi rakennusalan ammattilaisia lvi-miehistä sähköinsinööreihin.”
Tahti oli ripeä, sillä heinäkuun 1. päivänä M-market Lukkari avasi ovensa.
”Edellisen kaupan lopetettua meni kahdeksan kuukautta, kun meillä oli uusi kauppa auki.”
Puolessatoista vuodessa ullavalaiset ovat ottaneet kaupan omakseen. Asiakkaita käy jopa kanta-Kokkolasta asti.
”Jos totta puhutaan, niin ei me oltaisi saatu ikinä tätä pyörimään ilman Liisaa. Hänellä on se kaupan alan kokemus, jota ei meillä muilla ollut”, Herlevi kiittelee myymälänhoitaja Liisa Virkkalaa.
Taikatemppuja ei tarvita.
”Kaikki on meistä itsestä kiinni. Hintataso pitää pitää maltillisena ja muistaa se, että vain käyttämällä kauppa pysyy pystyssä.”
Naapureiden ostosreissuja ei silti kytätä. ”Kaikki käyvät kaupassa missä haluavat.”
Herlevi kannustaa lämpimästi muitakin kyliä tarttumaan toimeen.
”Ei tarvitse välttämättä perustaa kauppaa, se voi olla jokin muukin palvelu, joka puuttuu.”
Tärkeintä on aito halu yhdessä tekemiseen.
”Hommat pitää kuitenkin roolittaa ammattimaiseen tapaan, etteivät ne käy yhdelle liian raskaiksi. Meillä on ollut hallituksessa kaikilla tietyt työt. Yksi laski rahoitusasioita ja toiset hoitivat lupapapereita. Kokoonpanosta on löytynyt osaajia laidasta laitaan.”
Kenenkään ei ole tarvinnut panna omaa taloa ja maitaan kiinni.
”Osuuskunta on hyvä omistusmuoto. Ei tule kateusaspektia, sillä kukaan ei pärjää ilman toista.”
Mauri Niemistö on todistanut ullavalaisten uutta aktivoitumista.
”Jos ei itse tehdä jotakin, ei meitä kyllä kukaan tule pelastamaan”, kyläyhdistyksen puheenjohtaja muistuttaa.
”Ei tämä pyöri yhden eikä kahden miehen ympärillä, vaan täällä on onnistuttu saamaan kaikki mukaan lapsista vanhuksiin.”
Myönteisiä ongelmiakin on seurannut.
”Meillä ei ole ollut yhtään vapaata vuokra-asuntoa pitkiin aikoihin. Paljon on nuoria, lapsiperheitä ja muita, jotka haluaisivat muuttaa, jos vain asuntoja olisi tarjolla.”
Norpan kylälle vajaa puoli vuotta sitten muuttanut Heivo Kiive allekirjoittaa yhteisöllisyyden.
”Yllätys oli, että täällä vähän joka nurkalta saa apua.”
Suomeen Virosta kotiutunut kirvesmies arvostaa ainutlaatuista lähikauppaa.
”En ole ennen tällaista nähnyt. Kaupasta saa melkein kaiken, vaikka pieni onkin.”
HENNA VAINIO
Meillä ei ole ollut yhtään vapaata vuokra-asuntoa aikoihin. Paljon on nuoria, lapsiperheitä ja muita, jotka haluaisivat muuttaa, jos vain olisi asuntoja.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
