Presidentti Niinistö torjuu suomettumissyytteitä ja kuittaa myös tutkijoille, jotka kantavat huolta presidentin liian suuresta suosiosta
Presidentti Sauli Niinistö katsoo, että hän on viime vuosina reagoinut suoraan Venäjän korkeimmalle johdolle paljon suorasukaisemmin kuin muun läntiset johtajat.
Presidentti Sauli Niinistö ihmettelee, miksi hänen edeltäjänsä, presidentti Tarja Halosen korkeita kannatuslukuja ei pidetty ongelmana. Kuva: Carolina HusuUlko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavan Sauli Niinistön suosio on kevään aikana noussut ennätyslukemiin. Heinäkuun alussa julkaistussa HS-gallupissa peräti 92 prosenttia suomalaisista katsoi presidentin onnistuneen tehtävässään erittäin tai melko hyvin.
Joidenkin tutkijoiden mielestä korkeassa suosiossa on myös haittapuolensa. Helsingin yliopiston tutkijatohtori Johanna Vuorelman mielestä media ja muut poliitikot esittävät vain vähän kriittisiä analyysejä Niinistöstä.
”Tässä syntyy sellainen tyhjiö, mikä on omiaan luomaan tilanteen, jossa joukkoajattelu sumentaa asioiden jäsentelyä ja kriittistä puntarointia”, Vuorelma pohti HS:ssa heinäkuun alussa.
Niinistö ei MT:n haastattelussa kommentoi yksittäisiä näkemyksiä, mutta kuittaa yleisesti:
”Tutkijat eivät olleet – kas kummaa – huolissaan silloin, kun Halosella oli korkeita kannatuslukuja.”
Niinistön edeltäjän, presidentti Tarja Halosen kannatusluvut olivat myös hyvin korkeita. Loppuvuoden 2003 kyselyissä 88% suomalaisista oli tyytyväisiä Haloseen.
Niinistö toivottaa kritiikin ja kriittiset analyysit tervetulleiksi silloin, kun ratkaisuja ja päätöksiä tehdään. Jälkiviisauteen hän suhtautuu torjuvasti.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa ja Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä, käynnistivät ankaran jälkiviisastelun Suomen sodanjälkeisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
”Kovasti nyt haetaan tätä suomettumista myös ihan viime ajoilta. Kukaan ei ole kuitenkaan kauheasti yksilöinyt, mitä se on”, Niinistö pohtii Kultarannassa.
Myös suomalaista talouselämää on arvosteltu Venäjä-riskien aliarvioimisesta. Arvostelu kiihtyi, kun Fortumin Saksasta ostama venäläiseen kaasuun liiketoimintansa perustava saksalainen Uniper ajautui vaikeuksiin.
”En oikein osaa tätä Fortumin tapaustakaan nähdä minään suomettumisena”, Niinistö sanoo.
”Muualla lännessä oli sitten myös paljon suomettumista, jos tosiaan talouselämän yhteydet katsotaan sellaisiksi.”
Suomettumispuheista selvästi ärsyyntynyt Niinistö haluaa palauttaa mieliin omia ”yhteenottojaan” venäläisten kanssa.
Vuonna 2012 Suomen presidentti ryöpytti kahdenkeskisessä tapaamisessa Venäjän asevoimien päällikköä Nikolai Makarovia, joka herätti kohun toteamalla, että Suomen Nato-jäsenyys olisi uhka Venäjän turvallisuudelle.
Vuonna 2016 Niinistö ripitti Münchenin turvallisuuskokouksessa pidetyssä tiedotustiaisuudessa Venäjän pääministeri Dmitri Medvediä tämän lausunnoista, jotka koskivat Suomeen Venäjältä pyrkiviä turvapaikanhakijoita.
”En minä ole kuullut kenenkään läntisen johtajan reagoivan niin suorasuokaisesti suoraan venäläiselle osapuolelle, kuin mitä minä olen viimeisen kymmenen vuoden aikana tehnyt”, Niinistö kuittaa.
Kansainvälisissä medioissa on viime kuukausina varoiteltu länttä tekemästä Kiinan kanssa samaa virhettä kuin Venäjän kanssa. Kiinan tuore Taiwan-uhittelu on ollut omiaan kiihdyttämään vaatimuksia Kiina-riippuvuuden purkamisesta taloudessa ja teknologiassa.
Erityisesti Saksan talous on Euroopassa hyvin riippuvainen Kiinasta. Saksaa on ryöpytetty myös siitä, että maan energiahuolto on levännyt lähes täysin venäläisen kaasun varassa.
Niinistö perkaa Kiina-kysymystä suomettumisen kautta.
”Kun katsotaan taloudellisia yhteyksiä, voi sanoa, että koko Eurooppa on suhteessa Kiinaan kovin suomettunut.”
”Onko meillä valmiutta ilmoittaa, että koska tämä nykyinen kehitys Kiinassa voi johtaa johonkin, me suljemme oven jo nyt”, Niinistö kysyy.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
