Erä

"Taidon ja tiedon säilyttäminen sukupolvelta toiselle on paljon tärkeämpää kuin esineet" – Ainakin nämä viisi paikkakuntaa ovat ehdolla erä- ja luontokulttuurimuseon kotipaikaksi

Pian selviää, minne sijoittuu luonnon virkistyskäyttöä laajasti esittelevä, uudenlainen museo. Moni kunta haluaisi siitä matkailulleen veturin.
Kuvitus: Jarkko Sirkiä
Kokemus luonnosta on tärkeä osa monen paikkakunnan tavoittelemaa museota.

Jos kotikaupunkisi tai -kuntasi virastotalolle astelee lähi­aikoina ryhmä museoalan väkeä, olette todennäköisesti mukana kisassa uudesta vetonaulasta.

Suomen Metsästysmuseo ja Suomen Kalastusmuseo­yhdistys käynnistivät tukenaan Museovirasto ja maa- ja metsätalous- sekä opetus- ja kulttuuriministeriö reilu vuosi sitten hankkeen, jonka tavoitteena on synnyttää valtakunnallinen, luonnon virkistyskäyttömuotoja yhdistävä uusi museo.

Erä- ja luontokulttuurimuseo on herättänyt hanketta vetävän Timo Kukon mukaan suurta kiinnostusta ympäri maata.

”Kaikki Museovirastoa myöden yllättyivät suuresta hakija­määrästä. Tämä kertoo siitä, että museot ovat nyt kovassa nosteessa. Yhteensä 60 kaupunkia ja kuntaa pyysi lisätietoja, ja vielä yli tuonkin määrän olen niitä käsitellyt.”

Kaikkiaan 25 hakemusta otettiin vastaan määräajan päättyessä tammikuun lopulla.

Lista elää Kukon mukaan edelleen. Kisaan voi vieläkin karauttaa mukaan musta hevonen. Valintaraati on tehnyt linjauk­sen, että hakeneet paikkakunnat julkaistaan vasta sitten, kun toisen vaiheen tarjouskilpailuun valitut ovat selvillä.

”Kyllä uusiakin kuntavastauksia voidaan vielä tuoda ohjausryhmään. Nyt on valittu viisi kuntaa, joihin mennään käymään. Niissä pyritään käymään helmikuun aikana. Lopullinen tarjous lähetetään neljään–kuuteen kuntaan noin kuukauden päästä.”

Elleivät kuntavaalit tai muut asiat sotke aikataulua, voittaja on Kukon mukaan valittu vappuun mennessä.

Jopa 30 miljoonaa euroa maksavan museon pitäisi olla valmis vuosikymmenen puolivälissä.

Tähän mennessä ainakin Imatra, Oulu, Pyhtää, Riihimäki ja Rovaniemi ovat kertoneet julkisuudessa päässeensä jatkoon.

Imatra esittää paikaksi entistä kaupungintaloaan.

Oulu pitää etunaan sitä, että sen tarjoamista neljästä sijaintikohteesta kolmessa on jo käynnissä hankkeita. Museo- ja tiedekeskus Luupin johtaja Jonna Tamminen kertoo tiedotteessa, että tarkentavia keskusteluja käydään myös Erä- ja luontokulttuurimuseon rahoituksesta. Hakemuksessaan Oulu tarjosi säätiötä tai mahdollisuutta liittää museo osaksi Luupin kokonaisuutta.

Pyhtää tarjoaa paikaksi elämyskeskus Sirius Sport Resortin vieressä sijaitsevaa kunnan omistamaa tonttia. Se sijaitsee E18-moottoritien liittymässä Kymijoen varressa. Lähistöllä on kaksi kansallispuistoa ja merikeskus Wellamo, jolla on yli 100 000 kävijää.

Tieto museokisasta tuli marraskuussa. Viikon pohdinnan jälkeen Pyhtäällä alkoi toiminta.

”Museo tukee aika hienosti koko Kotka–Haminan seudun kulttuurimatkailun tarjontaa ja strategisia tavoitteita. Meillä on myös seudun kuntien tuki”, Pyhtään kunnanjohtaja Jouni Eho sanoo.

Havainnekuvat teetettiin heti arkkitehtitoimistolla ja selvitettiin vaikutukset aluetalouteen. Talousvaikutukseksi arvioidaan 7–15 miljoonaa euroa vuodessa ja 30–60 henkilötyövuotta maakunnan alueelle.

Maaliskuun alussa politiikan toimittajana tunnettu Jari Korkki aloittaa viestintä- ja markkinointiasiantuntijana.

Pyhtäällä huomattiin, että perustettava museo on paitsi kansallisesti myös kansainvälisesti merkittävä.

”Hankkeesta huokuu kunnianhimo ja paikkakuntien pitää kyetä vastaamaan siihen, nousta samalle tasolle. Seudulla on kunnianhimoa ja haluamme toimintakulttuurillamme osoittaa, että meillä Pyhtäällä on valmiudet tehdä päätöksiä.”

Ehon mukaan hanke on toteutettava verkostomaisesti. Mukana on seitsemän kuntaa ja elinkeinoelämän kumppaneita.

”Turha kuvitella, että 5 000 asukkaan Pyhtää pystyisi kantamaan yksin vastuun taloudesta. Siksi on lähdetty heti rakentamaan verkostoa tämän ympärille. Toistaiseksi hankkeella on poliittinen tuki.”

Myös museota jo varhaisessa vaiheessa mielinyt Riihimäki on raadin kohteena. Kaupungin ehdotus Erä- ja luontokulttuurimuseon paikaksi perustuu nykyisten metsästys- ja lasimuseoiden laajentamiseen museokeskukseksi.

Uusi museo tähtää isojen pelaajien sarjaan. Kukko näkee määrän osoittavan hankkeen tärkeyttä myös maakuvan kannalta. Hänen mukaansa turismia kehittävä Visit Finland pitää uutta kansainvälisen mittaluokan museota matkailullisesti Suomen kärkikohteisiin kuuluvana.

”Erä- ja luontokulttuurimuseo kuvastaa sitä, mitä olemme – jääkauden jälkeen hyvinvointimme oli yhtä kuin ruoka: silloin kalastettiin ja siitä saatiin elinkeino. Riistakin oli tärkeä, mutta sitä ei aina saatu. Kalastus piti meidät hengissä, kuten marjat ja sienet myös.”

”Myös vielä sata vuotta sitten toimeentulo saatiin meillä metsästä ja luonnosta. Taide ja musiikki Sibeliuksesta lähtien ovat ammentaneet siitä.”

Kyse ei ole vain metsästyksestä ja kalastuksesta, jotka ilmentävät suomalaista kulttuuriekologista luontosuhdetta, vaan meidän ei-teollisesta luontosuhteestamme. Tätä alleviivaa korona.

”Olen ollut yhteydessä italialaisiin kavereihini. He kärvistelevät koronasulun takia asunnoissaan, kun minä taas voin lähteä kotipihastani luontoon. Onnellisuus hahmottuu luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä, ja sitä kannattaa pitää yllä. Jokamiehenoikeus on osa aineetonta kulttuuri­perintöämme, jota pyritään viemään myös Unescon maa­ilmanperintölistalle”, Kukko toteaa.

”Suurin syy tulla tänne on suomalainen luonto ja kulttuuri, joka on luontosidonnaista. Jos laittaa Sibeliusta soimaan ja laittaa luontokuvan taustalle, voi yhteyden ymmärtää.”

Toisin kuin usein ajatellaan, museot ovat suuri elinvoima­tekijä. Kukon mukaan kulttuuri-ihmisten sijaan hakemuksia olivat etunenässä tekemässä elinkeino- ja kaupunginjohtajat.

”Luonto on hyvä väline houkutella tänne vaikkapa kansainvälisiä asiantuntijoita. Ulkomaalaiset gradututkijat viestivät samaa: Jos tulija ei löydä luontoa ja heitä onkea kesämökin viereiseen järveen, hän ei jää. Emme voi kilpailla Lontoon tai Pariisin kanssa.”

Esimerkiksi Oulussa tämä näkyy Kukon mukaan asukkaiden viihtymisenä. Siellä on teollisuutta ja teknologiaa, kulttuuripalveluja ja luontoa.

Tampere käyttää 57 euroa per asukas museotoimeen, mikä on kaksinkertainen summa moneen muuhun kaupunkiin verrattuna. Panostus teatteriin ja museoihin kertoo, että niiden eteen on tehty paljon työtä.

”Tampere on kuin Pohjolan Vancouver, jossa riittää tarjontaa, talous pyörii ja siellä rakennetaan. Miten muuten voi houkutella asukkaita pois esimerkiksi Helsingistä?”

Merkittävän museon perustaminen on Kukon mukaan vaikea rasti jo pelkästään siitä syystä, että valtion rahoitusta voi hakea vain neljän vuoden välein.

”Tämän takia isäntäkaupungin valinta korostuu. Pääsy­lipputulot riippuvat paikasta, eli mitkä kohteet pääsevät 100 000 kävijään ja mikä on kaupungin kyky rahoittaa hanketta. Pieni paikkakunta on laskennallisesti vaikea yhtälö”, hän sanoo.

”Esimerkiksi Oulussa jo pieni lisäys määrärahaan per asukas tekee paljon loppusummaan. On vain niin, että kioskit pitää pystyttää teiden risteykseen.”

Kukko kuvailee luontoamme luksuksena, johon ei kuulu perinteinen kimallus vaan vaikkapa mustikkapiirakan haku metsästä, savusauna ja yö aitassa.

”Siinä ollaan tärkeän äärellä. Suomen juttu ovat järvet ja pohjoinen valo, niitä ei voi kokea muualla.”

Kalastusperhon säilyttäminen ei hänen mielestään ole niin hirveän tärkeää, vaan se, että sitä osataan käyttää.

”Museoissa usein unohtuu, että taidon ja tiedon säilyttäminen sukupolvelta toiselle on paljon tärkeämpää kuin esineet. Sitä, että osataan liikkua luonnossa, kalastaa ja tehdä tulet.”

Niiden taitojen menettäminen olisi hänestä iso tappio. Museon on tarkoitus tarjota perheille sekä muualta Suomeen muuttaneille mahdollisuus tulla harjoittelemaan niitä.

”Tässä on valtavan iso sarka. Jos on syntynyt Helsingissä ja haluaa metsästää, ei ole helppo saada lupia aseeseen. Myös pääsy metsästysporukkaan on kynnys, jota halutaan madaltaa. Moni haluaisi lisäksi opastaa muita, ei tällaiseen aina tarvita henkilökuntaa.”

Talvi- ja jatkosota katkaisi meillä 1930-luvulla alkaneen retkeily- ja ulkoiluinnostuksen. Pallakselle ehdittiin rakentaa ulkoiluhotelli ja aloittaa lasketteluharrastus. Sitten sota vei viideksi vuodeksi miehet rintamalle, ja ulkoilu meni Kukon mukaan ’överiksi’. Sotien jälkeen piti koko ajan painaa töitä, eikä ollut aikaa harrastaa.

Timo Kukko on asunut elämänsä aikana kaikkien akateemikko Kustaa Vilkunan luettelemien heimojen seuduilla.

”Kun on riittävä terveydenhuolto ja talous, suurin onnellisuus muodostuu sosiaalisesta yhdessäolosta ja luonnossa liikkumisesta. Tätä kohti kannattaa suunnata, enkä puhu vain koronavuoden vaikutuksesta. Maaseudulla asumista arvostetaan entistä enemmän. Moni haluaisi muuttaa Lappiin ja vaikkapa Inariin”, hän uskoo.

Lue myös:

Kunnat lähtivät innolla kilvoittelemaan eräkulttuurimuseosta – tulevan museon sijainti on vielä avoin

Kari Salonen
Luonnossa liikkuminen ja erätaidot saavat kaivatun oppimisympäristön muutaman vuoden kuluttua, kun uudenlainen museohanke saa lopullisen hahmonsa. Projektia vetävä Timo Kukko on ollut 30 vuotta mukana rakentamassa museoita – Siidaa, Lustoa, Sarkaa ja Haltiaa.
Lue lisää

Metsämuseo Lusto oli aikanaan jo päätetty perustaa Jämsänkoskelle, mutta päätös pyörrettiin – Luston paikasta käytiin kisaa kuten nyt erämuseosta

Toivottavasti eränkäynti onnistutaan museoimaan sopivan hikisesti ja verisesti

Museot ovat avanneet oviaan tiukoin kävijärajoituksin – viime vuonna kävijämäärät putosivat kolmella miljoonalla, vaikka joitain kävijäennätyksiäkin tehtiin

Erä- ja luontokulttuurimuseo Kainuuseen