
Kajaanilaisveljekset ovat koukussa kilpapilkintään – sytöt kalastusharrastukselle antoi kalastuskerho
Saaliiksi veljekset ottavat sen verran kalaa kuin mitä jaksavat syödä ja käsittelevät saaliskalat pannuvalmiiksi itse.
Heittouistelemaan tai ongelle löytyy veljen lisäksi muitakin kalakavereita, mutta kilpapilkintään Konsta (vas.) ja Kusti Junttila suuntaavat itseään varttuneemmassa porukassa. Kuva: Miska Puumala
Konsta (kesk.) ja Kusti Junttila (oik.) ovat tehneet kalastuskerhossa kalastusohjaaja Matti Kuljun (vas.) kanssa kalastusvälineiden lisäksi myös jäällä liikkujan turvavarusteen, eli heittoliinan. Kuva: Miska PuumalaKun kevätaurinko hellii, hanki hohtaa ja jäät kantavat, on melko varmaa, että lähes järveltä kuin järveltä löytyy pilkkijöitä. Kajaanilaiset Kusti ja Konsta Junttila istuvat pilkillä myös silloin, kun kevätauringosta ei ole vielä tietoakaan.
Veljekset ovat innokkaita kalastajia ympäri vuoden, mutta pilkkiminen ja kilpapilkintä ovat erityisen lähellä sydäntä.
"Riippuen kesästä kalalla tulee käytyä vähintään 2–3 kertaa viikossa, veto- ja heittouistelemassa, jigittelemässä ja perhokalastamassa. Pilkillä käydään yleensä viikonloppuisin", kertoo Konsta.
Hän on 14-vuotias ja laskee päiviä siihen hetkeen, kun täyttää 15 vuotta ja pääse mopolla liikenteeseen. 16-vuotias isoveli huristelee jo halutessaan kalalle omalla mopollaan.
Miten moinen kalastusinto on syttynyt? Poikien isä vetouistelee, mutta varsinaiset sytöt ovat peräisin Kainuun Vapaa-ajankalastajien järjestämästä kalastuskerhosta ja Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön kalastuksenohjaaja Matti Kuljulta.
Konsta aloitti kerhon viisi vuotta sitten ja tuli kotiin niin hienojen itse tehtyjen vieheiden kanssa, että isoveli Kustikin halusi mukaan. Kerhossa valmistettiin monenlaisia kalastusvälineitä ja käytiin myös kalalla.
Kulju sanoo, että kalastuskerhojen ideana on juuri syttöjen tarjoaminen kalastusharrastukseen. "Tavoitteena on saada nuoret elinikäiseen koukkuun."
Mutta kaikki eivät syty. Junttilan veljekset pohtivat syitä omalle innolleen ja kertovat, että hyvät kalastuskokemukset ja hyvät saaliit ovat kasvattaneet intoa.
"On meillä aina ollut mökillä virvelit. Mutta ilman saatuja oppeja ja kokemuksia, kalastus olisi jäänyt sellaiseksi mökkikalastukseksi", pohtii Kusti.
Pilkkikisoissa ja pilkillä ei juuri ole muita poikien kanssa samanikäisiä harrastajia. Mutta se ei harrastamista haittaa, sillä kalastus on tärkein yhdistävä tekijä, ei ikä, Kusti ja Konsta toteavat.
"Pojat tulevat kyllä positiivisessa mielessä aina huomioiduksi pilkkikisoissa ikänsä puolesta, varttuneempi väki arvostaa nuoria harrastajia", kertoo Kulju.
Pilkkikilpailuja on tänäkin talvena järjestetty Kainuussa, mutta vain 20 hengen porukoille. Paikat kilpailuihin ovat täyttyneet minuuteissa.
Kisoissa pärjääminen on monen tekijän summa. On osattava valita oikeat välineet kalastuspaikan mukaan, hallittava kalastustekniikka ja oltava nopea, sekä tietysti kilpailuviettinen. Sen lisäksi, että tekniikan ja välineiden pitää olla kunnossa, on osattava kilpailla.
"Kyllä minä seuraan muita kokeneempia kilpailijoita ja katson minne he suuntaavat tekemään ensimmäiset pilkkireiät", kertoo Konsta. Uusille kalavesille kun mennään, tutkaillaan myös syvyyskarttoja ja etsitään matalikot sekä montut, jatkaa Kusti.
Saaliiksi veljekset ottavat sen verran kalaa kuin mitä jaksavat syödä ja käsittelevät saaliskalat pannuvalmiiksi itse.
Lue myös:
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.

- Osaston luetuimmat
