Vanhat tavat, uudet tavat

”Kouluista pitää valmistua tekijöitä nykyiseen työelämään”, kirjoittaa Miia Lahtinen. Kuva: Kari Salonen

Ylen Spotlightin maanantai-illan ohjelma ”Ypäjän hevoshelvetti” on herättänyt paljon keskustelua.

Laajasti on tuomittu selvät väärinkäytökset, kuten kerrotut tapahtumat varsojen opetuksessa ja oppilaiden välinen vakava kiusaaminen.

Samalla ohjelman nimi, tyyli ja tekemisen epätarkkuus ovat herättäneet kritiikkiä. Ohjelmassa esimerkiksi tunnuttiin antavan normaaleista asioista negatiivinen kuva – totta kai esimerkiksi oppilaiden asuntola on hyvästä syystä pystyttävä tarkistamaan.

Tapahtumien aikajana jäi hämäräksi, ja ainakin osa tapahtumista on tapahtunut selvästi ennen nykyisten toimitusjohtajan ja rehtorin aikakautta. Maneesien määräkin meni pieleen.

Hevosten käsittelyssä koko henkilökunta tunnutaan leimaavan muutaman inhottavan tapauksen perusteella.

Asioiden selvittäminen on tietysti hyvästä, vaikka Yle siihen iso leka onkin. Kuten useat hevosalan kohut ovat kertoneet, negatiivisella tavalla vanhanaikaista, aggressiiviista ja rangaistuksiin perustavaa käsittelyä on yhä liian paljon, ja hevosten kanssa toimii myös ihmisiä, joilla on sadistisia piirteitä. Niistä on päästävä.

Isompi ja vaikeampi kysymys on, että monissakin hevosalan kouluissa osa oppilaista kyseenalaistaa normaaliksi koetun hevosten käsittelyn. Ratsastus ja ajaminen perustuu paineeseen ja paineen poistamiseen, ja yleisesti hyväksyttävänä pidetään, että hevonen tarvittaessa käsketään reagoimaan joskus raippaakin käyttämällä.

Hyvässä ratsastuksessa riittävä aktiivisuus on välttämättömyys, ja yleisesti ajatellaan, että se on hevoselle monin tavoin terveellistä. Oikein koulutetulla hevosella on ymmärrys siitä, miten se saa ihmisen aiheuttaman paineen loppumaan. Kun hevonen toimii oikein, sitä kiitetään. Menetelmä tuskin ainakaan vähentää hevosen hyvinvointia, vaikka se ei olekaan tasa-arvoa ihmisen ja muun-lajisen, siis hevosen, välillä. Lajityypillistä se kyllä on: hevoset aina välillä jahtaavat toisensa juoksemaan.

On ylevää sanoa Suomen Hippoksen ja Suomen Ratsastajainliiton tapaan, että hevosalan oppilaitoksissa opetetaan ja käytetään vain hyväksyttyjä ja uusimpaan tutkimustietoon perustuvia menetelmiä. Yksikään tutkimus eläinten oppimisesta ei kuitenkaan kerro yksiselitteisesti, miten koulutetaan hevonen niin, että siitä tulee turvallinen ja se tekee asioita ihmisen kanssa mielellään. Moni käytännön tekijä sen kyllä osaa.

Kouluista pitää valmistua tekijöitä nykyiseen työelämään. Itse ajattelen, että jos hevoskoululla on oppilas, joka kokee liian väkivaltaisena sen, että koulutettu hevonen pysäytetään tarvittaessa napakalla ohjasten pidätteellä, hänen ei pidäkään antaa valmistua hevosalan ammattilaiseksi 2020-luvulla.

Kirjoittaja on ratsastuskouluyrittäjä Kuhmoisista ja MT Hevosten avustaja.