Hevoset

Korona toi hevoselle uutta nousua mutta maankäytön ja liikenteen suunnitteluun tarvitaan pitkäjänteisyyttä – "Jos asutus alkaa tulla yrittäjän näkökulmasta iholle, se kysyy ymmärrystä puolin ja toisin"

Vaikeudet myös yhdistävät, arvioi Suomen Ratsastajainliiton tuore puheenjohtaja Marjukka Manninen kommenttina Hevosopiston kriisiin.
Maiju Pohjanheimo
"Voit käydä lenkillä ja yhä mietit työasioita. Hevosen selässä ne katoavat. Ja jos eivät katoa tai et keskity, voit joutua ongelmiin", Marjukka Manninen vertaa viitaten hevosen nopeisiin reaktioihin. Amadora on Mannisen oma, kotimaassa kasvatettu FWB-tamma, jolla hän myös kilpailee koulua.

Hevosalan yrittäjät ovat hankalassa asemassa puhuttaessa liikuntapaikkarakentamisesta. Ratsastuskoulutoiminnassa tarvitaan isoja investointeja etenkin, jos puhutaan talvikäyttöön sopivasta lämmitetystä maneesista.

"Talliyrittäjiä ei aina lasketa oikeiksi yrittäjiksi. He ovat ulkona tietyistä tuista. Toisaalta kunnissa ajatellaan, ettei julkista tukea voida antaa investointeihin, kun he ovat yrittäjiä. Tämä yhtälö pitäisi saada purettua", sanoo Suomen Ratsastajainliiton (SRL) uusi puheenjohtaja Marjukka Manninen.

Epäsuhta on myös tasa-arvokysymys. Ratsastus kuuluu varsinkin tyttöjen suosikkilajeihin. Poikien enemmän suosimat palloilu- ja kiekkolajit saavat julkisesta liikuntapaikkarakentamisesta ison osan.

Hevosala on viime vuosina lähestynyt paikallisesti kuntavaikuttajia yhteistyössä, ja sitä on syytä jatkaa.

Kaikki hevosten kanssa toimiminen vaatii tilaa, jotta se on turvallista ja hevonen voi liikkua lajityypilliseen tapaan tarpeeksi. "Toisaalta tallien pitäisi sijaita lähellä kasvukeskuksia ja taajamia, että niille on helppo tulla", hän sanoo.

"Jos asutus alkaa tulla yrittäjän näkökulmasta iholle, näissä tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja ymmärrystä puolin ja toisin."

Maankäytön lisäksi paikallisesti on väliin haasteita myös liikenteen puolella. Herkkänä ja isokokoisena pakoeläimenä hevonen voi yllättyä ja yllättää kaikki osapuolet, jos ratsukoita ja valjakoita ei osata lähestyä varoen.

"Välillä tuntuu, etteivät hevoset ja ihmiset mahdu samaan isoon metsään. Olisi myös tärkeä saada kaavoitettua hevosille enemmän omia reittejä", Manninen sanoo.

Hevosalan järjestöt SRL ja Suomen Hippos ja tuottajajärjestöt MTK ja SLC perustivat pari vuotta sitten hevosverkoston hoitamaan hevosalalle yhteistä edunvalvontaa.

Valtakunnallisesti on nähty Hevoset Kaivarissa ja Lempäälän Ideaparkissa talvella. Marjukka Mannisen mukaan paikallisia yhteistyökuvioita on myös runsaasti.

"Meillä päin on esimerkiksi järjestetty ratsastajaraveja. Samoin hevosten kimppaomistuskuviot ovat vetäneet ratsastajia raveihin", sanoo Manninen, joka itse osallistui ennakkoluulottomasti ratsastajien näytöslajina ajettuun montélähtöön Oulun raviradalla kahtena vuonna.

SRL täytti viime vuonna 100 vuotta, mutta korona vei juhlavuoteen suunnitelluilta monilta tapahtumilta pohjan.

"Hevostivoli lähti onnistuneesti liikkeelle Lounais-Suomesta. Sitä konseptia voidaan varmasti viedä matalan kynnyksen tapahtumina eteenpäin, kun korona helpottaa."

Hevosalan sisällä on viime vuosina myös kuplinut. Tuorein on Hevosopiston kriisiytynyt tilanne, kun epäilyt johtamisen ongelmista johtivat myös omistajien luottamuspulaan (MT 28.1.). Tapahtumien keskiöön astui puheenjohtajakautensa aluksi suoraan myös Marjukka Manninen.

"Hevosala on intohimolaji. Välillä kipinöi. Se tuli kuitenkin vie myös eteenpäin. Toivoisi kuitenkin, että keskustelu säilyy mahdollisimman faktapohjaisena ja toisia kunnioittavana", hän tähdentää.

Manninen toteaa, että Hevosopisto on hevosalan toimijoille selkeä esimerkki siitä, että vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden merkitys kasvaa koko ajan yhteiskunnassa.

"Pitää ymmärtää, että emme ole vain pieni joukko omassa kuplassa vaan hevonen on merkittävä koko yhteiskunnalle. Alan toiminta ja keskustelukulttuuri pitää olla kestävällä pohjalla."

Jos Hevosopiston tulehtuneesta tilanteesta voidaan jotain oppia, Marjukka Manninen arvelee sen voivan myös yhdistää hevosalan toimijoita.

"Meidän pitää olla yhdessä vaikuttamassa. Jos on ristiriitoja, asiat voivat tapella, mutta ei ihmiset", hän sanoo Suomen Hippoksen uuden puheenjohtajan Kari Erikssonin tapaan.

Maiju Pohjanheimo
Hevosen kanssa tehtävää kuntouttavaa toimintaa, joka luetaan greencare-elinkeinoihin, tulisi pitää Marjukka Mannisen mukaan vielä paremmin esillä, jotta sen arvo ymmärrettäisiin kaikkialla maassa.

Korona-aika on lisännyt aikuistenkin kiinnostusta ratsastukseen, jota on voitu harjoittaa turvallisesti ja väljästi pienryhmissä.

Marjukka Manninen on iloinen siitä, kuinka hienosti ratsastuskoulujen ja -tallien yrittäjät kykenivät nopeasti sopeutumaan epidemian kuluessa muuttuneisiin rajoituksiin.

"Se vaati paljon ponnisteluja. Hevosen mitta on ihan hyvä väli", hän vertaa.

Tarkempaa analyysiä SRL:ssä ei vielä ole. "Nyt näyttäytyy niin, että kasvukeskuksien läheisillä talleilla asiakasmäärät ovat lisääntyneet. Myydään jopa ei–oota. Pienemmillä paikkakunnilla on toisenkin suuntaista kehitystä."

Kokonaisuutena kunta-alan ammattilainen arvioi, että pitkään mahdollisuutena pidetty etätyö on koronan myötä tullut jäädäkseen. Töitä tehdään jatkossakin kesämökiltä tai matkailukeskuksista.

Halu asua väljemmin tarkoittaa myös uutta mahdollisuutta maaseudun vetovoimalle ja sen yhdelle ehdottomalle valtille, hevoselle.

Maiju Pohjanheimo
Suomen ratsastajainliiton SRL:n uusi puheenjohtaja tuntee ratsastuskentän ennestään hevosenomistajan, kilpailijan, tuomaritehtävien että alueellisen järjestötyön vinkkeleistä.

Marjukka Manninen on syntynyt Haukiputaan Kellossa, joka on nykyisin osa Oulua.

"Asun perheineni vanhassa mummolassani, periaatteessa samassa pihapiirissä kuin missä lapsuudenkotinikin oli."

Nuorena hän kävi myös mietintätauolla töissä hevosalalla Sveitsissä, mutta päätyi ekonomin opintoihin kotimaahan.

Kuntasektorilla uraa tehnyt Manninen johtaa nykyisin Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymää ja asuu osan viikkoa Raahessa.

Kotona on tilaa niin, että hevoset voivat olla kesätallissa omassa pihapiirissä. Molemmat hevoset ovat kotimaassa syntyneitä FWB-rotuisia puoliverisiä ratsuhevosia.

Mannisen omistama Amadora, jolla hän kilpailee kansallisella pikkukierros-tasolla koulua, asuu lähietäisyydellä ABC-tallilla Virpiniemessä. Mannisen ja tyttärien omistama 3-vuotias Sarcasmo on kasvamassa ravitallilla Iissä.

"Siellä se peuhaa vielä ravureiden kanssa, mikä on ollut järkevä tapa pitää nuorta hevosta. Kevään aikana aloitetaan ruunan ratsutus", hän kaavailee.

ABC-talli on ollut tärkeä tukikohta lapsuudesta asti.

"Olen aloittanut ratsastamisen niin kuin suurin osa, kodin läheiseltä tallilta. Arto-Pekka Heino aloitti ratsastuskoulun toiminnan. Taisin olla silloin itse ekaluokkalainen."

Oman hevosen saatuaan hän kilpaili aluksi niin esteitä kuin koulua ja oli myös tallilla töissä kesäisin ja vapailla.

ABC on Mannisen mukaan ollut aina aika aktiivinen kilpailujen järjestäjä. Niinpä heppatyttö sai virikkeen myös toimihenkilötehtäviin. Portinaukaisijana ja lähettinä aloittanut Manninen eteni aikuisena koulutuomariksi, jossa hänellä on tason kaksi kansalliset oikeudet.

Siitä hän laajensi arviointia pararatsastuksen puolelle. Kansainvälisenä tuomarina hän on kiertänyt myös ulkomailla arvostelemassa.

Manninen toteaa, että paraluokat kisataan usein yhtä aikaa koulun ja esteiden kilpailujen kanssa, joten tuomarimatkoilla hän on voinut seurata myös lajien eurooppalaisia huippuratsastajia työssään.

"Kisamatka antaa aina kokonaisuutena paljon näkemystä. Pararatsastajat ovat lajissaan aivan huippuja. Taitavaa ratsastamista ja hienoja hevosia."

"Kun näet pararatsastajia poissa hevosen selästä, et ymmärrä, miten he pärjäävät niihin hienosti satulassa."

Myös suomalaiset pararatsastajat ovat nousemassa entistä laajemmin kansainvälisiin koulukisoihin Katja Karjalaisen ja Jaana Kivimäen viitoittamalle tielle.

Paraluokkien tuomarina Manninen on havainnut entistä selvemmin hevosen kanssa työskentelyn kokonaisvaltaiset, myönteiset vaikutukset.

Hevosen kanssa tehtävää kuntouttavaa toimintaa, joka luetaan greencare-elinkeinoihin, tulisikin pitää vielä paremmin esillä, jotta sen arvo ymmärrettäisiin kaikkialla maassa.

Lue myös:

Ratsastuksesta tuli monelle poikkeusvuoden hittiharrastus, lajin suosio näkyy ratsastuskouluissa – "Korona-aikaan se on ollut hyvin tärkeää mielen hyvinvoinnin kannalta"

Liki 40 yksityistä maneesia saanut investointitukea 2015–2020 – viime vuosien ainoa julkinen hanke kaatui kilpailusääntöihin

Asiat riitelevät, eivät ihmiset, painottaa Suomen Hippoksen Kari Eriksson – "Olemme koko hevosalana liian pieni porukka tappelemaan julkisuudessa keskenämme"

Jakautunut tilanne Hevosopiston henkilöstön sisällä nyt aiempaa selvempi – henkilöstötutkimus todistaa enemmistön tyytyväisyyttä, 16 henkeä teki kantelun työsuojelusta

Suomalaisratsastajien keskikehon hallinta heikkoa jopa huipulla – tutkija ottaisi mallia pararatsastajilta

Maiju Pohjanheimo
"Hevosala on intohimolaji. Välillä kipinöi. Se tuli kuitenkin vie myös eteenpäin. Toivoisi kuitenkin, että keskustelu säilyy mahdollisimman faktapohjaisena ja toisia kunnioittavana", Marjukka Manninen vetoaa muun muassa Hevosopiston ympärillä vellovaan huhumyllyyn viitaten.

Marjukka Manninen

  • Suomen Ratsastajainliiton (SRL) uusi puheenjohtaja on koulutukseltaan ekonomi.
  • Hän työskentelee Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän toimitusjohtajana.
  • Takana on monipuolinen ura Pohjois-Pohjanmaalla kuntahallinnon eri tehtävissä sekä Oulun seudun sote-muutoshankkeen johtajana.
  • Perheeseen kuuluvat mies ja kaksi alakouluikäistä tytärtä.
  • Omia hevosia on kaksi.
  • Tuomarioikeudet Mannisella on kansallisesti kouluratsastuksessa ja kansainvälisesti pararatsastuksessa.
  • Muina harrastuksina monipuolinen kuntoilu (sali, hiihto ja laitesukellus ulkomaanmatkoilla) sekä laulu.
  • Manninen on myös mukana muutaman yrityksen hallituksessa ammatillisen taidon ylläpitämiseksi,

MT Hevoset
Lue lisää

Myös hevonen mahtuu teille

Tiesitkö, että hevosella on kahdeksan veriryhmää ja niiden sisällä 400 000 eri muunnelmaa?

Tunnistatko hevosella stressin merkit? Pitkittynyt stressi voi syödä huolellisellakin hoidolla rakennetut voimavarat, kertoo eläintenkouluttaja – "Se vaikuttaa merkittävästi valmennuksen tuloksellisuuteen"

Hevonen edellä, vaikka heikoille jäille

MT Hevoset