Mitä sitten, jos rata todetaan kilpailukunnottomaksi?

Etta Pakkanen kirjoittaa kolumnissaan raviratojen kunnosta kilpailupäivänä ravivalmentajan näkökulmasta.  Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Suomen syksy tuo mukanaan jokavuotiset murheet ratojen pintojen kanssa. Mikkelin lauantairavit peruttiin kaksi viikkoa sitten rataolosuhteiden takia ja tulevat Porin St. Leger -ravitkin ovat olleet uhattuna säätilojen vaihtelun vuoksi. Ratojen hyvä kunto on hevosten turvallisuuden ja terveyden kannalta ehdottoman tärkeää. Radan ollessa kilpailukunnoton, ainoa oikea vaihtoehto on peruuttaa kilpailut kyseisellä radalla. Mutta onko näitä asioita mahdollista ennakoida?

Jokainen omilla valmennuspaikoilla treenaava tietää, kuinka haastavaa alustojen kunnossapito näillä keleillä on. Istumalihasten lisäksi kunnossapitotyö vaatii ahkeraa sääennusteiden ja -tilojen seuraamista ja päivystystyötä jopa yöaikaan. Erityisen kriittisiä aikoja eletään silloin, kun maa alkaa jäätyä ensimmäisiä kertoja. Vielä isompia haasteita kohdataan silloin, kun jo jäätynyt maa alkaa uudelleen sulaa.

Ratojen käyttäytyminen eri säätiloissa ja eri materiaalien hyödyntäminen ovat alan ammattilaisten asioita. Vaikka kuka tahansa meistä viettäisi tunteja traktorissa hoitaen valmennusalustoja, emme osaisi todella hahmottaa kilparadan kunnossapidon monimuotoisuutta. Alan ammattilaisia kuitenkin on olemassa.

Ratamestarit ja ratojen edustajat ovat julkisesti kertoneet resurssien riittämättömyydestä erityisesti poikkeustilanteissa. Suomen säätilat huomioon ottaen raveja voitaisiin joutua perumaan keväällä ja syksyllä huomattavasti enemmänkin, eli saamme olla kiitollisia ratamestareillemme. Joskus joudumme kuitenkin ajamaan radoilla, joiden kunto on vähintäänkin kyseenalainen. Kaikissa perumistilanteissakaan ei voi olla täysin varma, että olemassa olevia resursseja oltaisiin hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla – usein itse ratamestareista riippumattomista syistä.

Kilpailijan näkökulmasta radan huono kunto ja ravien läpivienti siitä huolimatta on kaikista huonoin vaihtoehto. Hevosten terveyden ja turvallisuuden tulisi olla koko tapahtuman tärkein asia. Rataeläinlääkäri on viime kädessä se, joka tarvittaessa tuomitsee radan kilpailukunnottomaksi. Tästä näkökulmasta tekisi siis mieli luottaa siihen, että vaikka rata ei olisi optimaalinen, se on kuitenkin hevoselle turvallinen. Ei välttämättä terveellinen, kuten esimerkiksi liian kova rata, mutta turvallinen. En lähde tässä kohtaa ruotimaan hevoselle sopivinta alustaa, vaan keskitytään turvallisuuteen ja kilpailujen perumisuhkaan.

Mitä sitten, jos rata todetaan kilpailukunnottomaksi? Mielestäni tähän pisteeseen ei kilpailupäivän aikana pitäisi joutua. Sääennusteet eivät välttämättä ole luotettavia, mutta jonkinlaista ajatusta radan kunnon merkittävästä heikkenemisestä on varmasti olemassa jo kilpailuja edeltävänä päivänä tai viimeistään kilpailupäivän aamuna. On suoraan sanottuna törkeää, että ihmiset hevosineen ajatetaan pitkiäkin matkoja paikalle toteamaan radan kilpailukunnottomuus.

Joskus on parempi todeta tilanteen mahdottomuus kuin yrittää viimeiseen asti. Paras vaihtoehto erityisesti lauantairavien osalta olisi ravien siirto toiselle radalle, jolloin isopalkintoiset lähdöt ja finaalikierroksen kannalta tärkeät divisioonakarsinnat päästäisiin ajamaan oikealla paikallaan. Näin kilpailijatkin voisivat valmistautua suunnitelmanmuutokseen jo etukäteen. Jo edellisenä iltanakin saatu tieto helpottaa huomattavasti hevosten taustavoimien työn suunnittelua.

On ymmärrettävää, että radat haluaisivat ajaa tuottavat ravit itse. Sääolosuhteiden ja radan käyttäytymisen muutokset voivat tehdä ennakoinnin vielä edeltävänä iltanakin haastavaksi. Kilpailupäivän aamuna ravien siirtäminen on käytännössä mahdotonta, jolloin vaihtoehdoksi ei jää muuta kuin ravien peruuttaminen. Perumistilanteessa prioriteetti numero yksi tulisi olla kilpailijoiden informoiminen tilanteesta hyvissä ajoin.

Ennakointi onkin avainasemassa radan kunnossapidon lisäksi myös kilpailijoiden ja katsojien palvelemisessa. Porin St. Leger -ravien siirtämisestä keskusteltiin jo alkuviikosta, kun sääennusteet näyttivät radan hoidon kannalta todella synkiltä. Pori kuitenkin päätti sääennusteista huolimatta ajaa kilpailut omalla radallaan ja on jo ennakkoon panostanut radanhuollon henkilökuntaan, kalustoon sekä pintamateriaaleihin. Päättäväisyys ja yrityksen taso ovat sitä luokkaa, että tekisi mieli ottaa itsekin hattu kouraan ja mennä talkootöihin. Yritteliäisyydessä piilee kuitenkin valtava riski – mitä jos rata ei olekaan kilpailukuntoinen?

Porin raveilla on mahdollisuus toimia täydellisenä ennakkotapauksena sille, kuinka yritteliäisyydellä ja ennakoivalla panostamisella pystytään viemään lauantairavit läpi hyvällä alustalla haastavista sääolosuhteista huolimatta. Toisaalta on valtava riski, että korkean profiilin ravipäivä joudutaan perumaan väistämättä liian myöhään niin kilpailijoiden kuin paikalle saapuvan yleisönkin kannalta. Toivon koko sydämestäni ensin mainittua. Raviurheilu tarvitsee hyviä esimerkkejä.

Pian pääsemme seuraamaan, kuinka Porin radan ja ravien käy. Jokainen varmasti ymmärtää, että tässä otetaan tietoinen riski. On jännittävää seurata, kuinka rohkea panos palkitaan – hienoilla raveilla ja kehuilla vai vuoden farssi -tittelillä?

Kirjoittaja on ylöjärveläinen ravivalmentaja.