Nopea pirtuhevonen Lapukka vaikuttaa suomenhevosen perimässä edelleen

Pirtunajo tarjosi toimeentuloa jopa 100 000 ihmiselle 1920-luvulla. Salakuljetuksessa oli mukana myös hevosia, ja niiden piti olla sekä nopeita että vahvoja. Kuva: arkistokuva Katri Helmisen esityksestä

Pirtuhevonen Lapukka on yksi suomenhevosista, jotka ovat elinaikanaan vaikuttaneet ympäröivään yhteiskuntaan. "Yhtä hyvin voi ajatella, että niin Lapukka kuin muut aikansa kuuluisat hevoset ovat peili sille, mitä yhteiskunnassamme on tapahtunut", sanoo historioitsija Katri Helminen.

Esimerkiksi Suomen meijeriteollisuuden kehittymisessä hevoset olivat jopa yhtä tärkeitä kuin lehmät. "Miten muutoin olisi maito saatu meijereihin nopeasti?" Helminen huomauttaa.

Helminen on paitsi historiantutkija myös eläinlääkäri ja on kirjoittanut Suomen eläinlääkäriliiton SELL:in historiikin.

Hän kertoi kolmesta merkittävästä suomenhevosesta Rovaniemellä Suomen Hippoksen jalostusseminaarissa toissa viikolla.

Jopa 100 000 suomalaista sai kieltolain jälkeisinä vuosina elantonsa laittomasta pirtukaupasta, Helminen kertoi.

Kun autot olivat vielä harvinaisia, salakuljetuksessa tarvittiin myös hevosia. Kieltolaki siis toi hevosille uuden ammatin, pirtuhevosen rasittavan ja vaarallisen työn.

Ajan henki oli, että kieltolakia vastustettiin yleisesti. Näin ollen sen toimeenpanoa valvovat poliisit olivat niin sanotusti tyhmiä ja salakuljettajat sankareita.

Vuonna 1917 syntynyt Lapukka oli aikalaisten sanoin keijukaista muistuttava, juoksijasukuinen ori. Se myytiin Kemiin pirtuhevoseksi 9-vuotiaana ja toimitti ankaria päivämatkoja Rovaniemelle, usein poliisia karkuun ajaen.

Tarina kertoo muun muassa kuormasta, jota poliisit olivat vastassa Rovaniemen lähellä. Lapukka oli kuitenkin niin nopea, että se oli juossut noin 120 kilometrin matkan vain noin seitsemään tuntiin – tuntia nopeammin kuin poliisit olivat ennakoineet.

"Yhden kovan ajon jälkeen Lapukka oli hyvin uupunut ja vajosi maahan Rovaniemelle päästyään. Sankaruus siirtyi salakuljettajien sijaan Lapukalle", Helminen kuvasi.

Kaksi vuotta myöhemmin ori muutti Nivalaan uuden omistajan, Jaakko Mainion, luo, ja sillä kilpailtiin taas raveissa.

"Lapukan ravi ei ollut enää aivan puhdasta, mikä vain lisäsi sen mainetta. Tammanomistajat kiinnostuivat luonnollisesti siitä."

Sen aikainen kantakirja suosi rautiaita juoksijoita ja vankkoja työhevosia. Lapukka ei ollut kumpaakaan: se oli llian pieni, kevytrakenteinen ja väärän värinenkin. Se ei siis kelvannut kantakirjaan.

Legendaarinen pirtuhevonen on kuitenkin yksi niistä kantakirjaamattomista oreista, joka on saanut eniten tammoja. Sen geeniperimä on siis onneksi säilynyt, Katri Helminen sanoo.

Lapukka kuoli vasta 24-vuotiaana vuonna 1941.

Genetiikan tutkija Karin Hemmann ja arkeologi Tuija Kirkkinen selvittävät paraikaa suomenhevosen varhaisvaiheita niiden geeniperimän kautta. Esimerkiksi Lapukan leukaluu on annettu siihen mukaan odottamaan geenimääritystä.

Hemmannin ja Kirkkisen tutkimuksesta saa lisätietoa Facebook-ryhmästä. Tutkimukseen toivotaan vielä lisää DNA-näytteitä suomenhevosista.