"Jos lähdemme käymään Ruotsissa, sanon palaavani kotiin Ruotsiin. Sama tunne minulla on kuitenkin Taipalsaaren ja nyt Vieremän suhteen" – Annika Redefalk viihtyy Suomessa

Annika Redefalk valmentaa yhdessä puolisonsa Matti Nisosen kanssa hevosia tällä hetkellä Julmyrassa. Kuvassa seurana Djokovic Vieremällä. Kuva: Annika Redefalkin albumi

Sattumalla ja oikealla ajoituksella on tunnetusti usein paljon merkitystä ihmisten elämässä. Näin oli myös Annika Redefalkin elämässä 90-luvulla. Enköpingissä varttunut Annika oli useimpien nuorten tyttöjen tapaan kiinnostunut hevosista. Ensimmäinen kosketus hevosiin tuli ratsastuskoulun kautta.

"Perheelläni ei ollut käytännössä lainkaan hevostaustaa. Mutta isäni oli maanrakennusyrittäjä, ja hän urakoi tarhoja Stefan Melanderin ja Catarina Lundströmin ostamalle tilalle Enköpingissä 90-luvulla”, Annika kertoo päätymisestään ravihevosten pariin.

Ratsastustunnit olivat jo silloin melko hinnakkaita. Annikan isä kysyi Melanderilta, josko Annika voisi tulla hoitamaan ja ratsastamaan tilalla olevilla hevosilla.

"En tainnut olla kuin 12–13 vuoden vanha, kun aloin käymään heidän tallilla. Aluksi ratsastin ja hoidin ravureita, mutta aika äkkiä huomasin istuvani kärryillä ajamassa hevosia. Sen jälkeen uravalintani olikin sinetöity”, naurahtaa Annika.

Peruskoulun aikana lomat ja viikonloput kuluivat Stefan Melanderin luona. Yhdeksännen luokan jälkeen Annika suuntasi Pohjois-Ruotsiin, jossa suoritti ravipuolen lukion Wångenissa.

"Koulun jälkeen olin hetken töissä Stefanin ja Cattiksen luona. Sen jälkeen lähdinkin Ranskaan talveksi Daniel Olssonin hevosten kanssa."

Ranskassa Annikan ja Matti Nisosen tiet kohtasivat. Taipalsaarelta lähtöisin oleva Matti oli siihen aikaan töissä Philippe Allairilla.

"Aika kuluu nopeaan, olemme pitäneet yhtä jo yli 20 vuotta”, hymyilee Annika.

Tuore pariskunta suuntasi Ranskasta takaisin Ruotsiin. Lähemmäs 10 vuotta Annika ja Matti työskentelivät Stefan Melanderilla, Kari Lähdekorvella sekä Timo Nurmoksella.

Vuonna 2010 pariskunta oli kuitenkin valintojen edessä. Matti oli käynyt Ruotsin ammattivalmentajakurssin, ja olisi voinut aloittaa itsenäisenä valmentajana Ruotsissa.

"Samoihin aikoihin Matin kotitilalla vanhan tallin katto romahti. Matin isä Olavi kysyi silloin tulevaisuuden suunnitelmiamme. Aloittaako hän uuden tallin rakentamisen, vai ajaako toiminnan alas. Hetken mietittyämme päätimme lähteä Suomeen”, kertoo Annika.

Annika ei periaatteessa puhunut lainkaan Suomea muuttaessaan itäiseen Suomeen Taipalsaarelle.

"Ensimmäiset pari vuotta puhuin käytännössä englantia. Rohkaistuin kuitenkin puhumaan suomea, ja tätä nykyä pärjään hyvin suomella. Kielenä suomi on melko vaikea, vieläkin puheessani eivät kaikki sijamuodot aina mene kohdilleen. En kuitenkaan jaksa stressata pikkuasioista."

Annika ja Matti kotiutuivat hyvin Taipalsaaren Vehkataipaleeseen.

"Saimme heti alkuun muutaman hyvin menestyneen hevosen. Osmo Cosmos oli oikein hyvä mainoshevonen”, muistelee Annika ensimmäisiä vuosiaan Suomessa.

Matti Nisonen teki myös hyvän nousun ohjastajamarkkinoilla. Yhtenä tärkeimmistä mainoshevosista oli luonnollisesti oman kylän kolminkertainen ravikuningatar Saaga S jonka starteista Matti ajoi valtaosan.

Ravivalmennus on kuitenkin tunnetusti riippuvaista tallissa olevista hevosista. Ensimmäisten menestyshevosten siirryttyä eläkkeelle eivät Annika ja Matti saaneet samankaltaisia hevosia talliinsa.

"Meillä ei ollut kuitenkaan kovin montaa hevosta kerralla valmennuksessa. Kun hevoset eivät pärjänneet entiseen malliin, häviää nimi hevosenomistajien mielestä”, toteaa Annika.

Viime syksynä kohtalo puuttui jälleen Annikan ja Matin elämään. Vieremällä vaikuttavan Einari Vidgrén Oy:n hevoset olivat vailla valmentajaa.

"Tuntui lähes epätodelliselle, että Matille tarjottiin mahdollisuutta aloittaa Vieremällä valmentajana. Hevosemme eivät tosiaan olleet menneet kovin kaksisesti”, kertoo Annika viimeisimmästä käänteestä pariskunnan ravi- ja työelämässä.

Annika ja Matti ovat olleet kohta vuoden verran Vieremällä, ja viihtyvät Pohjois-Savossa.

"Hevoset ovat menneet oikein mukavasti. Meidät on otettu oikein hyvin täällä vastaan. Periaatteessa kaikki karsinapaikat ovat täynnä, joten senkin puolesta asiat ovat kohdillaan”, kiittelee Annika.

Matin valmennuslistalla olevasta 17 hevosesta neljä seurasi Matin ja Annikan mukana Vieremälle. Pääosa on kuitenkin Vidgrénin perheen hevosia.

Annikan ja Matin lisäksi tallilla on yksi ulkopuolinen työntekijä. Sen lisäksi pitemmillä ravimatkoilla käytetään välillä ulkopuolista kuljettajaa. Välimatkat Vieremältä muodostuvat välillä pitkiksi etenkin lauantain Toto75-raveihin. Annika ei näe kuitenkaan asiaa ongelmallisena.

"Eihän tästä esimerkiksi ole Ouluun, joka ajaa paljon raveja, kuin kaksi ja puoli tuntia. Bodenissa emme ole vielä käyneet. Sinne taitaa meiltä olla lyhyempi matka kuin Vermoon. Sen lisäksi Kuopio, sekä kesäradat Vieremä ja Kajaani sijaitsevat lähellä."

Kysyttäessä Annikalta kuinka suomalaiseksi hän itsensä reilun 10 vuoden jälkeen tuntee, on vastaus melko yksinkertainen.

"Olen aika sopeutuvainen ihminen. Jos lähdemme käymään Ruotsissa, sanon palaavani kotiin Ruotsiin. Sama tunne minulla on kuitenkin Taipalsaaren ja nyt Vieremän suhteen. Olen kotiutunut hyvin Suomeen, mutta luonnollisesti Ruotsissa on paljon sukua ja ystäviä."

Puheen kääntyessä Ruotsiin on hyvä kysyä Annikalta, onko pariskunnalla ollut aikeita palata Ruotsiin.

"Olemme todella tyytyväisiä elämäämme Suomessa. Filiaalin avaaminen Ruotsiin talven ajaksi ei ole poissuljettu vaihtoehto. Hevosistahan se on kiinni”, toteaa Annika.

Verrattaessa ruotsalaista ja suomalaista raviurheilua, nousee esiin tietyllä tapaa resurssiero Suomen ja Ruotsin välillä.

"Hevosenhoitajan näkökulmasta Ruotsissa on raveissa helpompi toimia. Kaikille on omat karsinat, ja niinpä ravitapahtumasta tulee vähän kiireettömämpi”, toteaa Annika.

Kuninkuusravit ovat Annikan mielestä parasta suomalaisessa raviurheilussa.

"Suomenhevoset olivat minulle aivan uusi asia tullessani Suomeen. Pääsin nopeasti sisään suomenhevosten kauden päätapahtumaan. Jokaisten kunkkarien jälkeen on tunne, että tänne on päästävä oman hevosen kanssa. Toivottavasti olemme siellä joku kerta oman costellolaisen Cosmonautin kanssa”, toteaa Annika hymyssä suin.

Lappeenrannan vuoden 2009 kuninkuusraveista Annikalle jäi erityinen muisto. Kylmäverivalmentaja Jan-Olov Persson vieraili kuninkuusraveissa, Matti toimi oppaana ja tarjosi ruotsalaisjoukkueelle ikimuistoisen kokemuksen.