Alhosta noustaan vielä

Ei ole niin synkkää yötä, ettei aamun sarastus olisi tulossa, sillä pisinkään takapakki ei kestä ikuisesti, kirjoittaa Kati Susi hevosyrittäjiä kannustavassa kolumnissaan. Kuva: Kati Susi

Hevosyritysten tilinpäätökset viime vuodelta ovat tuskin kovinkaan hyviä. Mutta nyt ei kannata luovuttaa.

Talousviisaat odottavat maltillista talouden kasvua ja inflaation vakautumista. Myös korot ovat laskeneet. Eli näköpiirissä on kuluttajien mahdollisesti ainakin hieman kasvava setelipinkka, koska käytettäväksi jää enemmän rahaa.

Yli kolmen vuoden ajan, Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan alusta lähtien, ovat hevosyrityksetkin kärvistelleet kasvaneiden kustannusten ja vähenevien tulovirtojen kuolemanspiraalissa. Maailman epävakaus ja taantuma tuntuvat tallipihoilla.

Vaikkei sitä heti mieltäisi, maailmanpolitiikka vaikuttaa siihen, miten monen hevosista kiinnostuneen jalka nousee jalustimeen suomalaistalleilla. Tai moniko ostaa hevosen ja vie sen yrittäjän tallille asumaan, ratsutukseen tai valmennukseen. Tai moniko astuttaa tammansa uutta ravikuningasta, olympiaratsua tai kelpo puskaponia odottaen.

Ei niin synkkää yötä, ettei aamun sarastus olisi tulossa. Pisinkään takapakki ei kestä ikuisesti.

Hevosyrityksissä on vetovoimaa, jonka keskeinen tekijä on tietenkin itse hevonen. Se vetoaa ihmisiin vuosituhannesta toiseen. Hevosmaailman loppuminen ei ole näköpiirissä.

Hevosyrittäjä pystyy lisäämään yrityksensä vetovoimaa, kun jaksaa nostaa valokeilaan hevospersoonia, tallinsa arkea ja hyviä käytäntöjä sekä ikimuistoisia hetkiä. Positiivisuuden voima on vahva − aivan kuten negatiivisuudenkin.

Rahavaikeuksien keskellä voi vahvinkin yrittäjähenki pihistä, mutta nyt on se hetki, kun pitää jaksaa uskoa omaan asiaansa ja yrittämiseensä. Tehdä sitä tykö ihmisille reaalimaailman tapahtumissa ja eri kanavissa.

Mielikuvien ja somepostausten pitää tietenkin perustua todellisuuteen, vaikka sitten huumorin ja itselle nauramisen keinoin. Eettinen hevosen pito, käsittely ja koulutus ovat kovaa valuuttaa. On aika arvioida, perustuuko oma yritystoiminta niille arvoille, joilla tässä ajassa on kysyntää.

Alhosta noustaan vielä, mutta näkyvän muutoksen kautta. Tarvitaan avointa, rehellistä ja itsekriittistä keskustelua ja arviointia siitä, mitkä muutokset hevosen pitämisessä ja käyttämisessä ovat tarpeen. Ilman häijyyden, vähättelyn tai ylemmyyden takapirulaista taskussa voi todeta, että suurimmat muutokset lähtevät asenteen muuttamisesta.

Jos yksin tuntuu liian raskaalta, on aika varmaa, että vertaistukea hevosyrittäjien kesken on saatavilla. Ihminen on laumaeläin kuten hevonenkin. Molempien hyvinvoinnille lauman seura, tuki ja turva ovat ensiarvoisen tärkeitä.