Hellan kulmalla: Mummopitsa ruokkii ja lohduttaa
Mummoni herkullisimpia uuniruokia en osaa kopioida, mutta yhdessä reseptissä onnistun aina, ja se lämmittää mieltä.
Pitsoja on nykyään monenlaisia. Joskus vähemmän hienostelua on kuitenkin enemmän. Kuva: Janiko KemppiEdesmennyt mummoni oli erinomainen kokki, kuten mummot usein taitavat olla.
Lähellä isovanhempia asumiseen kuuluivat luontaisetuutena uunilämmin ruisleipä, tuore pulla, lettukahvit ja monenmoiset herkulliset ruoat.
Mummoni teki etenkin perinteisiä savolaisia ruokia, kuten mummot usein taitavat tehdä.
Makumuistoja on jäänyt esimerkiksi kaalilaatikosta, perinteisestä lihakeitosta, kananmunakastikkeesta ja perunoista sekä vaikkapa perinteisestä matikkakeitosta, jossa selkäruodon palat poimitaan liemestä lusikalla ennen syömistä.
Mummollani oli ilmiömäinen kyky tehdä yksinkertaisista ruoista aina maistuvia tavalla, jota on hankala toistaa. Vaikka usein yksinkertaisia reseptejä pyrkii seuraamaan miten tarkasti tahansa, ei lopputulos ikinä maistu samalta.
Makumuistojen toisintoa vaikeuttaa myös se, että monesti reseptiä ei varsinaisesti ollut: aineksia laitettiin ”sopiva määrä” ja kypsennys kesti ”riittävän pitkään”.
Mummopitsa täyttää mahan ja lämmittää sydäntä, kuten mummojen reseptit taitavat usein tehdä.
Ainakin yhden selvän reseptin mummoltani silti opin. Se on yksinkertainen ohje pitsoihin, joita hän toisinaan tarjosi saunan jälkeen tyypillisemmän saunamakkaran sijaan.
Resepti on helppo mutta tunnistettava: valmiin pitsapohjan päälle levitetään ketsuppia, sen päälle ronskisti paistettua ja reippaasti oreganolla maustettua sika-nautajauhelihaa, ananaspaloja ja juustoa.
Näitä pitsoja syötiin mummoni ehkä 90-luvulla hankkimilta lautasilta, joissa viiksekäs ja kokinhattuun pukeutunut mies ottaa pitsaa uunista pitsalapiolla.
Jostain syystä juuri tämä muisto palasi mieleeni muutama vuosi sitten syystalvella, kun mummoni oli jo mennyt. Sen jälkeen olen seurannut reseptiä aina, kun olen kaivannut yksinkertaista iltaruokaa ja lempeää muistutusta lapsuudesta.
Suurkaupungin hienostelupitsojen, ohuiden tai paksujen pohjien ja erikoistäytteiden keskellä krouvi kotipitsa virkistää yksinkertaisuudellaan, maistuu luotettavuudellaan ja muistuttaa mummosta.
Mummopitsa täyttää mahan ja lämmittää sydäntä, kuten mummojen reseptit taitavat usein tehdä.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
