Kotimaa

Arvio pelastustoimen 81 miljoonan rahoitusvajeesta alakanttiin — SSPL: "Oikeasti rahaa puuttuu 150 miljoonaa, tai vähintään 120 miljoonaa"

Vajeeseen pitäisi laskea myös pelastustoimen puutteet kalustossa ja koulutuksessa.
Carolina Husu
SSPL:n järjestöpäällikön Aleksi Peurala mukaan sopimuspalokuntien ja pelastuslaitosten pitää tehostaa yhteistä rekrytointia.

Maaseudun Tulevaisuus haastatteli viime viikolla Suomen pelastusalan ammattilaisten (SPAL) liiton johtajaa Kim Nikulaa pelastustoimen nykytilanteesta. Nikula nosti haastattelussa esille pelastustoimen 81 miljoonan euron rahoitusvajeen ja noin tuhannen lisäviran tarpeen.

Suomen sopimuspalokuntien liiton (SSPL) järjestöpäällikön Aleksi Peuralan mukaan tilanne on vielä huomattavasti haastavampi.

SSPL:n arvioi, että kerrottu rahoitusvaje on huomattavasti suurempi, jos tarvittaviin lisäresursseihin lasketaan kalustoon, koulutukseen ja kiinteistöihin tarvittavat uudistukset.

"Oikeasti rahoitusvaje on 150 miljoonaa, tai vähintään 120 miljoonaa", Peurala toteaa.

Esimerkkinä Peurala nostaa esille paloasemakiinteistöjen tilan. Osa paloasemista on Peuralan mukaan homeessa, osasta puuttuu mahdollisuus käsienpesuun ja osasta ei löydy edes vessoja. Myös varusteiden pesemiseen on vaihtelevat mahdollisuudet.

"Toki ne ovat kuntien kiinteistöjä, mutta ne ovat monesti sellaisessa kunnossa, ettei niissä voi töitä tehdä."

Sopimuspalokuntalaisille kiinteistöjen kunto ei aiheuta mittavia ongelmia, mutta paloasemilla päivystäville palomiehille tilanne on hyvin toinen.

"Pitäisi olla enemmän ja enemmän niin sanottuja puhtaita paloasemia, joissa olisi paremmat mahdollisuudet pestä sammuttamisen yhteydessä paloasuihin tarttuneita kemikaaleja."

Erilaisista varusteongelmista on Peuralan mukaan pelastustoimessa kärsitty ainakin 20 vuoden ajan.

"Niitä on vaihtelevasti korjattu, mutta harvassa paikassa ne ovat vieläkään kunnossa."

Keskeisin ongelma piilee pelastusasuissa. Suurimmaksi osaksi pelastustoimessa käytetään vain yhtä pelastusasua, joka on suunniteltu pääasiassa savusukellukseen.

"Ne ovat paksuja, se on vähän sama kun vetäisit toppavaatteet kesähelteillä liikkeelle. Varusteet eivät missään nimessä sovellu esimerkiksi maastopalojen sammuttamiseen."

Lämpöuupumus on tehtävien aikana oikea riski. Tilannetta voitaisiin korjata ostamalla pelastuslaitoksille kevyempiä sammutusasuja. Peuralan mukaan kyseessä on työturvallisuuspuute, jonka korjaaminen ei ole jäänyt kiinni rahasta, vaan tahdosta.

"Samalla hinnalla kun ostat raskaan sammutusasun, niin saat kaksi tai kolme kevyempää."

Uudellamaalla palokunnat ovat Peuralan mukaan jossain tapauksissa ostaneet itse varusteita.

"Pelastuslaitos on kieltänyt niiden käytön. Palokuntasopimuksissa lukee, että pelastuslaitos antaa henkilösuojaimet käyttöön. Koska varusteet eivät ole olleet pelastuslaitokseen antamia, niitä ei ole saanut käyttää."

Suomen Sopimuspalokuntien Liiton teettämän selvityksen mukaan palokunnat käyttävät pelastustoimintaan vuosittain hieman yli 10 miljoonaa euroa omaa rahaa, verovaroin maksetun pelastustoimen lisäksi. Tällä rahalla hankitaan myös työturvallisuusvarusteita ja pelastustoimen kalustoa.

Myös vanhentuneet hälytysjärjestelmät aiheuttavat sopimuspalokuntalaisille päänvaivaa.

"Sopimuspalokuntalaiset hälytetään yhä tehtävälle GSM-tekstiviestillä. Sitten katellaan vartin päästä, että lähtikö auto asemalta. Meillä ei ole minkäänlaista kaksisuuntaista järjestelmää, jolla hälytysten perillemeno varmistetaan."

Matkapuhelinverkon ongelmat ovatkin suuri riskitekijä pelastustoiminnan kannalta.

"Kun lukee lehdestä, että Telian verkossa on ongelmia, niin silloin aina jännittää, miten hälytykset mahtaa toimia. Toimimme pääasiassa Telian verkon varassa", Peurala kertoo.

"Jos sanon, että kerran kahdessa vuodessa on korotettu valmius sen takia, ettei voida luottaa hälytysverkon toimintaan, niin silloin en ainakaan liioittele. Useamminkin tapauksia saattaa olla."

Varusteongelmien, vanhentuneiden hälytysjärjestelmien ja puutteellisten kiinteistöjen lisäksi sopimuspalokunnat kärsivät vakinaisten palokuntien tapaan henkilöstöpulasta. Ongelman laajuutta on kuitenkin hankala määrittää.

"Meillä ei ole yhtäkään sellaista tietojärjestelmää jonka perusteella tietäisimme, paljonko meillä on palokuntalaisia. Meillä on vain hyviä arvauksia."

Hälytystoimintaan osallistuvia henkilöitä Peurala arvioi olevan noin 13 500–15 000.

"Lisää koulutetaan vuosittain noin 1 500–2 000. Palokuntalaisten määrä ei kuitenkaan kasva, koska suurilleen saman verran ihmisiä jää toiminnasta pois."

Osassa pelastuslaitoksia rekrytoinnissa tehdään yhteistyötä sopimuspalokuntien kanssa, osassa ei. Peuralan mielestä rekrytoinnissa pitäisi lisätä yhtenäistä näkyvyyttä. Lisäksi koulutusajat ovat toimineet pullonkaulana sopimuspalokuntalaisten määrälle.

"Koulutuksia ei ole tarpeeksi. Kun ihmiset saadaan kompastumaan palokunnan kynnyksen yli, niin voi olla, että heitä joudutaan kolme vuotta pitämään ilman peruskoulutusta."

Ilman peruskoulutusta sopimuspalokuntalainen ei voi osallistua hälytystehtäviin. Vapaaehtoisen aika voi käydä pitkäksi, jos tositoimiin pääseminen kestää vuosia.

"Siinä saattaa ruveta kolmen vuoden aikana miettimään, että ehkä lentopallo olisi ollut parempi vaihtoehto, sitä sentään pääsee pelaamaan", Peurala hymähtää.

Lue myös:

Pelastustoimi kärsii 81 miljoonan euron rahoitusvajeesta — lisäksi alalle tarvitaan 1 000 lisävirkaa

Peräkylillä aika käy hädän hetkellä vähiin – maaseudulla sopimuspalokunnat ovat läsnä lähes kaikissa pelastustehtävissä

Carolina Husu
Pelastustoimeen tarvitaan perinteisten savusukellusasujen lisäksi enemmän kevyempiä sammutusvaatteita.
Lue lisää

Sään ääri-ilmiöt aiheuttavat jatkossa entistä enemmän haasteista sopimuspalokuntien toiminnalle — "Järjestelmä perustuu hyvään tuuriin"

Pelastustoimi kärsii 81 miljoonan euron rahoitusvajeesta — lisäksi alalle tarvitaan 1 000 lisävirkaa

Sopimuspalokunnat huolissaan pelastustoimen leikkauksista

Keskustan Annika Saarikko: Sairaalahoidon tarve mukaan koronarajoituspäätöksiin, kun rokotekattavuus nousee