Susiuhka sai lammastilallisen ostamaan laumanvartijan pennun – lentomatka Suomeen meni täysin pieleen, mutta vastassa oli ihana yllätys

5 kuukautta vanha espanjanmastiffi Rontti on luonteeltaan rauhallinen löpsöttelijä. Kuva: Sarita Mikkonen

Lammastilallinen Sarita Mikkonen tuijotti kelloa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Espanjasta piti saapua aamupäivällä espanjanmastiffin pentu luotettavalta kasvattajalta, mutta lentoa ei vain kuulunut.

”Kaikki mahdollinen meni lentomatkalla pieleen. Kuriiripalvelu oli järjestänyt väärän lennon ja Pariisissa lentokoneeseen tuli vika, jonka vuoksi jatkolento myöhästyi”, Mikkonen kertaa 6.3. tapahtumia.

Mikkonen tappoi aikaa Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa, Jumbossa ostoksilla ja syömässä.

Lopulta odotus palkittiin, kun reipas ja ihana laumanvartijakoiran pentu saapui kentälle seuraavan vuorokauden puolella kello 02.30.

”Häntä heilui reppanalla, vaikka sillä oli ollut karmean pitkä matka”, hän kertoo iloiten ensikohtaamisestaan silloin nelikuukautisen pennun kanssa.

Suojeluvietti lampaita kohtaan näkyy Rontilla siten, että se haukkuu kovaa, jos kuulee lampolan ulkopuolelta ääniä. Kuva: Sarita Mikkonen

Kotimatkan jälkeen pentu pääsi heti Etelä-Savon Kangasniemellä sijaitsevaan lampolaan, omaan karsinaan lampaiden viereen. Suosaaren Texel -luomutilalla kasvatetaan lampaita.

”Olin itse valvonut siihen mennessä 30 tuntia ja olin todella poikki”, Mikkonen sanoo.

Herätys oli jo muutaman tunnin kuluttua ja emäntä pääsi seuraamaan tarkemmin lampaiden ja pennun välistä vuorovaikutusta. Uuhet ottivat pennun vastaan Mikkosen mukaan todella hyvin. Uuhia on nyt 70 ja karitsoita on syntymässä saman verran vuoden aikana.

”Uuhet voivat olla suojelevaisia karitsoja kohtaan, mutta mitään ongelmia ei ole pennun kanssa ollut. Koira kuljeskelee lampaiden seassa ja osoittaa, että hänestä ei ole mitään vaaraa uuhille. Espanjassa pentu oli jo niin totutettu lampaisiin, muuhun karjaan ja koiriin sekä ihmisiin.”

Ihmisten kanssa pentu viettää aikaa Mikkosen mukaan vain lenkillä, hoitotoimenpiteissä ja ruokinnan aikaan, jotta se sisäistää lampolan olevan sen koti ja laumanvartijan roolinsa.

Rontti-nimen pentu on saanut suuresta koostaan. Viralliselta nimeltään se on Bromo de Picu Xiana.

”Ruokinnan kanssa täytyy olla pentuaikana todella tarkkana, jotta koira pysyy ennemmin liian hoikkana kuin isona, sillä suuri paino voi vääntää sen jalkoja.”

Mikkonen kertoo asuvansa aivan metsän keskellä, jossa liikkuu susia. Alkuvuodesta hän päätti hankkia laumanvartijanpennun, kun naapurista kolmen kilometrin päästä kantautui uutinen suden tappamasta ajokoirasta.

”Katras on todella arvokas, niitä ei mikään rahasumma korvaa. Tässä on vuosikausien jalostustyö, jonka puolesta on yritettävä aivan kaikkensa”, hän perustelee laumanvartijan hankintaa.

Nyt tilalle odotellaan myös Riistakeskukselta todennäköisesti saatavaa petoaitaa. Hänen mukaansa petoaitoja alueelle ei ole aiemmin myönnetty.

Laumanvartijan pennun ruokinnan kanssa täytyy olla hyvin tarkkana, että koira pysyy ennemmin liian hoikkana kuin isona. Suuri paino voi vääntää sen jalkoja, kertoo tilallinen Sarita Mikkonen. Kuva: Sarita Mikkonen

Rontin Sarita Mikkonen hankki Picu Xiana -kennelnimiseltä kasvattajalta.

Itse rotuun hän kertoo rakastuneensa Okra-messuilla 2018. Tilalla on ennestään puoliksi espanjanmastiffirotuinen narttu.

”Juan Garcia ei puhunut sanaakaan englantia, joten viestintä käytiin Google Translaten avulla. Koiran hankinta ja tiedonvälitys sujui yllättävän helposti”, hän kehuu.

Vähän ennen iltakuutta pentu saa iltaruuan. Sitten se hakeutuu nukkumaan karitsoiden viereen ja uinuu koko yön aamuun asti.

”Vaikka se makaa ja näyttää olevan taju kankaalla, niin pentu on koko ajan tietoinen ympäristöstään. Aikuisena se toivottavasti puolustaa lampaita henkeen ja vereen.”

Laumanvartijanvietti heijastuu myös pieniin lapsiin.

”Lapsenlapset, 9-, 8- ja 4-vuotiaat, ovat sille aivan kaikki kaikessa”, Mikkonen sanoo.

Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.