HELLAN KULMALLA Kesäkeitto jakaa kansan kahtia
Tapasin miehen, joka tykkää kesäkeitosta. Hän on perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.), joka tekee sopan alusta asti itse, täysmaitoon, ilman suolaa (MT 24.7.).
Ystävilleni ihmettelin Facebookissa, että kaikista maailman kulinaristisista eväistä ministerin valinta oli tosiaan kesäkeitto, että ei voi olla totta, mutta totta se on!
En itse ole todellakaan nirppis. Oikeastaan ruuista on jäänyt syömättä vain albanialaiset kylmät lampaanaivot. Tilasin ruokia Sarandassa kaverieni kanssa sokkona, ja kun ensimmäisen suupalan jälkeen tiedustelimme, mitä harmaa ja limainen klöntti lautasella (ja suussa) oikein on, tarjoilija näytti päätään ja sanoi: Bäää!
Espanjassa olen herkutellut kaikenmaailman merenötököillä. Kerran söin sevillalaisessa kalaravintolassa kotiloita. Sikäläinen ystäväni kysyi, onko niissä parasta lihaisa osuus vai sen perässä tuleva neste? Hetken tuumailtuani vastasin, että joo se neste. Jälkeenpäin tajusin, että siinä taisi olla kyse kotilon peräsuolesta. Mutta hyvää oli!
Vaan, se kesäkeitto: siis kasviksia ja lämmintä maitoa. Hyvän tavaran pilluuta, kuten savolainen sanoisi.
Kesäkeitto jakoi Facebook-kaverinikin jyrkästi kahteen rintamaan. Monet pitivät sitä mitä ihanimpana herkkuna, toisille se oli jättänyt hirveitä traumoja. Pikkuserkun mukaan lapsena pahempaa oli vain maidosta ja perunasuurimoista tehty soppa eli sammakonkutuvelli. Yksi nainen taas innostui Rehulan esimerkistä niin, että heti väsäsi kesäkeittoa saksalaiselle miesystävälleen, ja tämä kyllä tykkäsi.
Kommenttien joukossa oli myös ehkä vielä pahemman kuuloinen ruoka kuin kesäkeitto. Anteeksi vain ystäväni ja hänen äitinsä, joka tapasi tehdä kesäisin lammaskaalia maidolla.
Bäää!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
