Louhoksella soivat kivet
Heikki Kontkanen näyttää, miten kiveä lyödään otsaan ja miten yllätyksellisesti tumma kiilleliuskekivi saattaa lopulta haljeta. Kivimies ei kuulemma tule koskaan valmiiksi ammatissaan. Lari Lievonen Kuva: Viestilehtien arkistoLIPERI (MT)
Suomessa ja Euroopassa ainutlaatuinen kiilleliuskelouhos uhkasi jäädä täysin unohduksiin, kunnes insinöörinä Helsingissä virkamiesuraa luonut Heikki Kontkanen palasi kotiseudulleen. Hän teki sukupolvenvaihdoksen isänsä kanssa ja otti kivilouhoksen määrätietoisesti työmaakseen kymmenen vuotta sitten.
Työ louhoksessa on pitkälti voimia vaativaa käsityötä, mutta se ei pikkupojasta saakka kivien kanssa touhunnutta Kontkasta säikäyttänyt.
Toki koneet nykyisin helpottavat kivien siirtelyä, ja Kontkanen laskee vähintään tuplanneensa työtehokkuuden sitten entisten aikojen, jolloin hänen ukkipuolensa teki harvinaisen kivilöydöksen ja aloitti räjäytykset vuonna 1959.
”Työ vaatii voimaa ja katteet ovat tiukassa, mutta jotakin kiehtovaa kivessä on. Kivimiehenä en voi koskaan tulla valmiiksi”, 40-vuotias Kontkanen pohtii.
Louhoksella Kontkanen tarttuu heti ”aarteenetsimisvälineeseensä” eli isoon kivivasaraan. Sillä hän koputtelee kalliosta räjäytettyjä järkäleitä kuullakseen oikean ”soundin”.
”Hyvän kiven pitää soida korkealla nuotilla.”
Osasta möhkäleistä kuuluu pelkkä kumea ”moks”, myös kiven raekokoa Kontkanen tutkailee tarkalla silmällä.
Sen on oltava pientä, jotta voi olla varma kiviaineksen kovuudesta.
Vain parhaat yksilöt valikoituvat jatkokäsittelyyn eli käsityönä halkaistaviksi.
”Meidän kivemme on eri laatua kuin Suomessa yleisempi liuskekivi fylliitti eli savikiilleliuske. Se on jo luonnostaan rapautunut liuskemaiseksi. Tämä kivi on kovaa ja vaatii hakkaamisen.”
Kontkanen vertaa kivenhakkuuta koivuhalon halkaisuun.
Kivimiehen täytyy nähdä kiven sisäinen rakenne, jonka mukaan järkäleet halkeavat.
”Kiveä lyödään aina otsaan.”
Ikivanhasta alastaan ylpeä Kontkanen ja nuorempi oppipoika Eetu Vainio näyttävät, kuinka liuskekiveä tehdään.
Yhdeksänkiloisella lekalla lyödään toisen miehen pitelemää lekameisseliä. Välillä tarkastellaan, millainen laatta muutaman iskun jälkeen mahdollisesti syntyy.
”Työssä riittää yllätyksiä”, Kontkanen innostuu.
Työharjoittelussa oleva Vainio on huomannut, etteivät yrittäjä Kontkaselta kivi-ideat hetkessä lopu.
Kiveä Viinijärveltä markkinoidaan muurauskiviksi, ohuemmat yksilöt lattiapinnoitteeksi, paksummat laatat puutarhaan, suurimmat pöydiksi ja porraskiviksi.
Löytyypä välillä juuri oikeita järkäleitä suihkulähteiksi tai muiksi pihan erityiselementeiksi.
Sympaattisen tarinan Kontkanen kertoo iäkkäästä naisesta, joka notkeasti kierteli useana päivänä louhoksen kivien keskellä etsien edesmenneelle, vuorikiipeilyä harrastaneelle puolisolleen sopivaa hautakiveä.
”Yrittäjänä saan hyvän mielen siitä, jos asiakas löytää sitä, mitä etsii.”
Kontkanen kertoo, että äitienpäivä on heidän yrityksessään suosikkipäivä. Viimeksikin 150 autoa pysäköi louhoksen portille ja innokkaat äidit vaelsivat alueella pihaideoita metsästäen – nöyrät miehet kintereillään raahustaen.
”Entistä isompi osa työtämme on pihasuunnitelmien teko ja asennuspalvelu. Rakentelen tänne esimerkkikohteita pengerryksistä ja suihkulähteistä, jotta ihmiset näkevät, mitä kaikkea kivestä voi rakentaa.”
Liisa Yli-ketola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
