Eränkäynti vie ihanasti äärirajoille: ”Omien äärirajojen kokeilu on vapauttava tunne”

MT:n pitkäaikainen kolumnisti Pekka Ervasti on koonnut erätarinoitaan kirjaksi.  Kuva: Sari Herranen

Pitkän uran politiikan toimittajana tehnyt Pekka Ervasti tunnetaan myös erätoimittajana ja kirjailijana, jonka vaiherikkaat ja meheviä yksityiskohtia sisältävät eräkertomukset tempaavat lukijan mukaansa pohjoisen karuille, armottomille ja elämyksellisille jahtimaille.

Syyskuussa Ervastilta ilmestyi Ihana extreme! – Erällä ympäri vuoden -kirja, joka kokoaa yksiin kansiin viiden vuoden aikana MT Metsä-liitteessä julkaistuja tekstejä. Kirjan kustantaa Maaseudun Tulevaisuuttakin kustantava Viestimedia Oy.

Ervastille eränkäynti on ollut aina osa elämää. Jo parivuotiaana pikkupoikana hän pääsi isänsä mukana Kuusamon metsiin. Samoissa maisemissa mies käy erällä edelleen.

”Kuusamossa eränkäynnin eri muodot, kalastus, metsästys ja marjastaminen, kuuluivat perhearkeen. Jälkikäteen ajatellen muutto Helsinkiin opiskelemaan oli kuin hyppy keräilykulttuurista nykyaikaan”, hän naurahtaa.

Ervastin värikkäiden ja usein humoristisia näkökulmia sisältävien kertomusten lähteenä ovat hänen päiväkirjamerkintänsä neljän vuosikymmenen ajalta. Taustalla vaikuttaa myös kotiseudun vahva erätarinoinnin kulttuuri.

”Se miesten tarinointi metsäkämpillä illan tullen, se oli loputonta. Olen pyrkinyt kirjaamaan näitä juttuja muistiin perinteen jatkamiseksi.”

Metsästysharrastus on Ervastille vastapaino kuormittavalle työlle, jossa vaaditaan sosiaalisia kontakteja ja aktiivista läsnäoloa.

”Eränkäynti rytmittää vuoteni. Parasta on Kuusamon keväthangilla tehty viikon safari suksilla. Kesällä kalastan ja syksyllä metsästän. Vanhemmaksi tultuani kaipaan ympärilleni enemmän oikean erämaan yksinäisyyttä, jossa kuuluvuus katoaa. Eränkäynti on ennen muuta olemista osana luontoa.”

Eräretkillä koettu opettaa nöyrtymään luonnon voiman edessä. Samalla selviytyminen haastavista tilanteista on voimaannuttavaa.

”Luonnossa käsikirjoitus on aina auki. Vaikka miten suunnittelee ja varustautuu, odottamatonta tapahtuu. Omien äärirajojen kokeilu, oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen, se on vapauttava tunne. Siinä on koko homman juju”, Ervasti pohtii.

Vanhemmiten kaipaan ympärilleni enemmän oikean erämaan yksinäisyyttä, sanoo Ervasti.  Kuva: Sari Herranen

Metsällä hän kulkee nuoruusvuosista tutulla kaveriporukalla. Myös perhe on vahvasti mukana harrastuksessa. Elämän eräkumppani Sari Herranen vastaa kirjan kuvituksesta.

”Molemmat poikani ovat erähenkisiä. Se on osoitus siitä, että positiiviset lapsuusvuosien kokemukset sytyttävät kipinän, joka pysyy, asuinpaikasta riippumatta”, Ervasti toteaa.

Kirjan kautta Ervasti toivoo kannustavansa muita kokemaan samaa.

”On osattava lukea luontoa ja tulkita merkkejä, jotta tietää, missä isoimmat hauet pyörivät tai millaisessa maastossa riekko viihtyy. Metsästys on tapa astua sisälle luontoon.”

Viimeaikainen julkinen keskustelu metsästyksestä, erityisesti suurpetojen osalta, kertoo Ervastin mukaan ympäröivän yhteiskunnan ja yleisen ajattelun muutoksesta.

”Suomessa metsästykseen suhtaudutaan yleisesti hyväksyen ja se nähdään tarpeellisena riistakantojen hoidon muotona. Kriittisyys vaikuttaa kuitenkin lisääntyneen urbanisoitumisen myötä. Ihmisten välimatka luontoon on kasvanut ja keskustelussa näkyy muualta Euroopasta levinneitä kriittisesti metsästystä kokonaisuutena käsitteleviä elementtejä.”

Ervasti korostaa, että metsästäjien paikka on tuoda esille lajia puoltavat asialliset argumentit somessa jylläävään keskusteluun.

”Rauhallinen faktoja esiin tuova kannanotto on ainut toimiva tapa vastata ääripäiden dominoimaan keskusteluun. Petokeskustelu on oma lukunsa, sitä käydään niin vahvasti tunnepohjalta. Itse toivon, että suden ja karhun kannanhoidollinen metsästys käynnistyy lähivuosina. Ihmisen pitää kunnioittaa petoja ja petojen on osattava karttaa ihmistä.”