Kirja Teos täynnä tunteita lähiruuasta
Juuri ilmestynyt ”Onneks on lähiruokaa”esittelee nimensä mukaisesti Suomen lähiruokatarjontaa. Kirjan kirjoittaja Merja Koski on varttunut maaseudulla. Hänen vanhempansa olivat pienviljelijöitä ja äiti kävi torilla myymässä maataloustuotteita.
Kirjassa esitellään lähiruuan tuottajia, tuotteita, villiruokaa, myyntikanavia, lähiruuasta kiinnostuneita ja lähiruokareseptejä.
Koski painottaa, ettei lähiruoka ole erityistä ylellisyyttä, vaan ihan tavallista ruokaa. Kysymys ei ole hänen mukaansa rahasta, vaan siitä mihin sen käyttää.
Myös käsite lähiruoka on muokkaantuva. Ei ole sanottu, pitääkö lähiruoan olla takapihalla kasvatettua vai suurtilalla tuotettua.
Kirjassa esitelty Kivikylän kotipalvaamo on esimerkki isomman kokoluokan tuotannosta.
Kiinnostavia nostoja kirjassa on Satakunnassa valmistettu ruusunterälehtihillo. Tuote on myös Kosken oma suosikki.
Kertomukset eri tiloista tuovat teokseen henkilökohtaista otetta. Koski on vaivojaan säästelemättä haastatellut myös muita kotimaisen ruuantuotannon asiantuntijoita.
Sisällön runsaus on ilahduttavaa, mutta taiton ulkoasullinen hyppely ja värikylläisyys ei miellytä.
Tilaesittelyissä on runsaasti lähikuvia eläimistä. Mielessä vilkkuu, miltä tilalla muuten näyttää ja millaiselta näyttää itse lähiruuan tuottaja, josta tekstikin kertoo?
Kokonaisuutena kirja nostaa esiin erittäin ajankohtaisen ilmiön - ja tekee sen suurella sydämellä.
Tuulikki Viilo
Merja Koski: Onneks on lähiruokaa. 144 sivua. Sunkirja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
