HELLAN KULMALLA Ruoka on tarina
Viinistä on kirjoitettu paljon kaunista ylistystä. Sille on keksitty kokonainen sanakirjallinen kuvaavia ja ylistäviä arviointitermejä. Maistuisiko tänään kehittynyt, keskitäyteläinen, nahkainen, vaniljainen vai hillomainen viini? Etsitkö hajusta paahteisuutta, tallia, setriä vai kenties tammea ja kuivattua hedelmää?
Jälkimaku voi olla pitkä tai lyhyt, tanniinit pehmeitä tai kovia ja kokonaiskuva tasapainoinen, vaikka juojan tasapaino voikin alkaa heikentyä nautitun viinin määrästä riippuen.
Törmäsin iltariennoissa kaveriin, joka vannoi mallasviskien nimeen. Vain niiden mallasviskien, jotka jo Amerikassakin olisivat saavuttaneet täysi-ikäisyyden. Koskaan ei selvinnyt, olisiko hän oikeasti erottanut ikääntyneen viskin nuoresta, mutta ehkä hän joillekin tietämyksellään päti.
Ylämaan viskitislaamoja ja baareja kolunneena voin antaa viskin ja viininkin juontiin hyvän neuvon: jos juoma nautitaan hyvässä seurassa, se on elämys. Juomakulttuuri on kulttuuria vasta, kun kokemuksen pääsee jakamaan.
Pätijät ovat juomien ongelma. Ruuasta sen sijaan pitäisi puhua ravintoloissa ja illanvietoissa enemmän. Hämmästyin, kun eräässä ammatti-ihmisten illanvietossa italialaiset viinit esiteltiin monisanaisesti mutta paikallisista potuista ei irronnut mitään.
Suomalainen, puhdas maaperä ja ainutlaatuinen ilmasto mahdollistavat eksoottiset ja aidot makuelämykset, joiden äärellä riittää ihmeteltävää. Ruuan tarina on kerrottava, sitä on avattava ja autettava ihmisiä ymmärtämään sen ainutlaatuisuus. Otetaan potut upeina pottuina.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
