KANSAN SUUSTA Uppoaakuin veitsi voihin
Ei voita aatralla kynnetä, sanottiin ennen. Tällä viitattiin siihen, että arvokasta voita tuli käyttää arkioloissa säästeliäästi.
Voi on ehkä menneiden aikojen ylistetyin ruokatarvike. Se ei pilaa rokkaa eikä velliä, ja sen kanssa menee vaikka rautanaulan kannat, väitti turtolalainen.
Voi ja leipä ovat erottamattomat. Vastakirnuttu voi ja yöntakainen leipä olivat suonenjokisen parhaita herkkuja. Pielisjärvellä sanottiin, että voita vehnänen anoo, rukiinen ruikuttaa.
Menee se voi rievän tai kuuman makkarankin kanssa, vitsaili ruovetinen. Ilmajokinen sanoi silakalle vasten silmiä, että kyllä voi on parempaa.
Voita on käytetty myös mittarina. Missä voi sulaa, siinä palavat jo nahka ja villa.
Voilla on kansanperinteen mukaan ihmeellisiä vaikutuksia. Syökää kovasti voita, sillä kalu kasvaa, neuvoi entinen viisas. Mutta voin syöjä ei tarvitse naista, valaisi jaakkimalainen. Läskin syöjä tarvitsee.
Ei ole kuitenkaan mitään niin hyvää, etteikö siinä olisi jotakin pahaakin. Enkä tarkoita nyt voin sisältämää rasvaa, joka oli huonossa huudossa aina viime vuosien karppausinnostukseen asti.
Tarkoitan kolmea asiaa, joista vanha kansa moitti voita. Kesällä se on liian pehmeää, talvella liian kovaa. Kaikkein pahinta on se, että toisinaan voi loppuu.
TOPI LINJAMA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
