Hittikirjailija vie lukijansa mielikuvitusmatkalle maalaiskylään

Maija Kajanto kirjoittaa mökillä silloin, kun perheen miesväki on muualla. Mökillä syntyy harvoin tekstiä, mutta paikka on kirjojen kannalta merkittävä. Ilman sitä moni idea olisi ehkä jäänyt syntymättä. Kuva: Suvi Elo

Iltapäivän aurinko paistaa vielä kirkkaasti järven rannassa sijaitsevalle mökkilaiturille Hämeenlinnan Tuuloksessa. Toukokuinen päivä on lämmin ja tyyni. Vain joutsenten huuto rikkoo välillä hiljaisuuden. Kirjailija Maija Kajanto istuu laiturin nokassa ja kirjoittaa seuraavaa kirjaansa. Tällaiset hetket ovat mökillä harvinaisia, joten ne on hyödynnettävä.

”Mökillä aika menee usein jotain puuhaillessa, puita hakatessa tai kokkaillessa. Kirjoittamiseen on vaikea keskittyä ja aika valuu vääriin asioihin”, Kajanto sanoo.

Kajannolla on mökillä oma kirjoitushuone, jossa hän kirjoittaa lähinnä silloin, kun perheen miesväki eli puoliso ja alakouluikäinen poika ovat poissa. Mökillä syntyy harvoin tekstiä, mutta paikka on kirjojen kannalta merkittävä. Ilman sitä moni idea olisi ehkä jäänyt syntymättä.

”Isoin osa kirjaideoistani on syntynyt mökkisaunassa. Konkreettista kirjoittamista on kuitenkin helpompi tehdä muualla. Kesällä herään mökillä usein ennen muita ja lähden lähialueen maalaiskahviloihin tekemään töitä.”

Kajanto kirjoittaa kevyttä hyvän mielen viihdekirjallisuutta. Hän on yksi harvoista suomalaiskirjailijoista, joka on keskittynyt vain viihteellisten tarinoiden kirjoittamiseen. Siitä hän pitää ja sen hän osaa.

”Haluan kirjoittaa kirjoja, joiden jälkeen lukijalla on hyvä mieli ja kevyt olo kuin olisi katsonut hyvän romanttisen komedian. Feel good -kirjoissa on myös isoja asioita, kuten menettämistä ja eroja, mutta niitä käsitellään kevyellä kädellä”, Kajanto kuvaa.

”Haluan, että ihmiset voivat lukea kirjoja rauhassa ilman, että heidän tarvitsee pelätä, että kohta tapahtuu jotain kamalaa. Tällaisia turvallisia kirjoja tarvitaan etenkin näinä aikoina.”

Myös lukijat ovat löytäneet kepeät hyvän mielen kirjat. Vaikka Kajanto on monelle lähes tuntematon nimi, hänen kirjansa ovat menestyneet hyvin. Korvapuustikesä oli viime vuonna Suomen viidenneksi kuunnelluin äänikirja. Sitä on kuunneltu yli 25 000 kertaa. Korvapuustikesää ja Taatelitalvea on myyty yhteensä yli 50 000 kappaletta.

Mökillä riittää aina puuhaa ja remonttia, mutta Maija Kajannolle on tärkeää, että mökillä ehtii myös rentoutua ja oleskella perheen kanssa. Kuva: Suvi Elo

”Pandemia-aika ja sen päälle alkanut sota ovat olleet monelle raskasta aikaa. Niiden vastapainoksi kaivataan jotain helppoa ja kevyttä lukemista”, Kajanto selventää.

Kajanto kokee elävänsä unelmaansa, mutta tie kirjailijaksi ei ole ollut helppo. Hän on lapsesta asti kirjoittanut satuja ja tarinoita sekä haaveillut kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta.

Yliopisto-opintojen jälkeen hän suuntasi toimittajan ja sisällöntuottajan töihin ja työskenteli ensin turkulaisessa viestintätoimistossa ja sitten Helsingissä aikakauslehdessä, kunnes hän päätyi tuottajaksi Otavamedialle.

Esikoiskirjan kirjoittaminen sai sysäyksen kesällä 2011, kun Kajanto kaatui kreikkalaisella rantakalliolla ja mursi nilkkansa. Nilkka ei parantunut itsestään ja se leikattiin tammikuussa 2012. Kuuden viikon sairauslomalla Kajannolle tarjoutui tilaisuus kirjoittaa pitkään mielessä hautunutta tarinaa.

”Olimme mökillä saunassa, kun sain idean, että nyt kirjoitan kirjan. Kirjoitin se suurimmaksi osaksi sairauslomalla ja viimeistelin, kun olin palannut töihin.”

Ensimmäinen kustantamo hylkäsi kirjan. Toinen kustantamo antoi odottaa vastausta vuoden. Kajanto kirjoitti kirjan monta kertaa uusiksi eri kustantamoiden toiveiden mukaan. Aikaa kului, sillä kirjan kirjoittaminen oli sivutoiminen harrastus töiden ja vanhempainvapaan ohessa. Esikoiskirja julkaistiin lopulta syksyllä 2019, ja sen jatko-osat vuoden välein.

Kajannon kirjoitustahti on ollut kova. Hän on kirjoittanut kuusi kirjaa kuudessa vuodessa. Toisen kirjasarjan kolmas osa Sahramisyksy ilmestyy elokuussa.

Kahvila Koivu- kirjasarjan kolmas osa Sahramisyksy ilmestyy elokuussa. Kuva: Suvi Elo

Kajanto työstää parhaillaan toisen kirjasarjansa neljättä eli päätösosaa. Kahvila Koivu -kirjasarjan tapahtumat sijoittuvat pieneen, kuvitteelliseen Pyhävirran maalaiskuntaan, jossa päähenkilö Kristiina Kivimaa pyörittää kahvilaa. Pyhävirrassa riittää juonenkäänteitä, henkilöitä ja suhdekiemuroita.

Ensimmäiseen työelämää kuvaavaan kirjasarjaansa Kajanto ammensi omasta ja työkavereidensa kokemuksista. Maalla asumisesta Hämeenlinnassa varttuneella ja Helsingissä asuvalla Kajannolla ei sen sijaan ole kokemusta, ja toisen kirjasarjan miljöö ja henkilöt ovatkin kokonaan hänen mielikuvituksensa tuotetta.

”Viihdekään ei voi olla täyttä höpöhöpöä. Pyhävirta ja kahvila Koivu eivät ole ihan realistisia, mutta viihteessä voidaan antaa anteeksi monta asiaa. Minulle on kuitenkin tärkeää, että kirjojeni puitteet ja henkilöt ovat uskottavia ja samastuttavia. Minua kiehtoo tavallisuus, ja siksi kirjoitan tavallisista henkilöistä ja paikoista, joissa tapahtuu tavallisia asioita.”

Maija Kajannon päivät täyttyvät kirjoittamisesta. Parhaillaan hän kirjoittaa Kahvila Koivu -kirjasarjan neljättä osaa, joka julkaistaan ensi vuoden keväällä. Kuva: Suvi Elo

Kajannon elämä täyttyy tällä hetkellä kirjojen kirjoittamisesta ja lapsiperheen arjen pyörittämisestä. Kova kirjoitustahti tarkoittaa sitä, ettei elämässä ole juuri aikaa muulle. Muuta Kajanto ei nyt kaipaakaan. Hän haaveilee siitä, että kirjoitusvuosia tulee vielä paljon lisää.

”En ole kodinhengetär, en kauheasti siivoa. Eikä minulla ei ole kirjoittamisen lisäksi muita harrastuksia. Päiviini ei mahdu mitään muuta kuin lapsen menot ja omat kirjoitusmenot. Jostain on päästettävä irti, että on aikaa kirjoittaa, mutta näin on nyt hyvä”, Kajanto sanoo.