Sukuhautaan pääseminen on helpommin sanottu kuin tehty: ”Pitää olla suunnilleen sukuselvitys kädessä”

Kyllikki Forsius taisteli sukuhaudan saamisesta. ”Äidin kuoleman jälkeen otin seurakuntaan yhteyttä ja kerroin, että haluan ostaa tämän hautapaikan äidilleni. Seurakunnasta sanottiin, ettei siihen saa haudata enää arkkuja, vaikka kyseessä oli vapaa paikka. Lopulta sain tahtoni periksi”, hän kertoo. Kuva: Sanne Katainen

Vanhoihin sukuhautoihin hautaaminen on lisääntynyt. Tämä johtuu paitsi perinteestä myös edullisuudesta, kertoo Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n kunniapuheenjohtaja Kyllikki Forsius.

”Maaseudulla hautojen hinnat ovat edullisemmat kuin kaupungeissa. Jotkut seurakunnat eivät veloita mitään hautapaikasta ja ottavat vain pienen maksun haudan avaamisesta ja peitosta. Kaupungeissa arkkuhautauksen hinnat ovat jo 1 000–3 000 eurossa, uurnahautaus puolestaan 700 eurossa.”

Sukuhautojen suosion kasvamisen vuoksi sukulaisten väliset riidat ovat lisääntyneet. Riidoissa on kyse siitä, kuka saa tulla haudatuksi hautaan eli kuka on hautaoikeutettu.

Forsius käy säännöllisesti hoitamassa sukuhautaansa Vihdin kirkon hautausmaalla. Samaan hautaan pääsee tulevaisuudessa myös Forsiuksen mies ja heidän lapsensa.  Kuva: Sanne Katainen

Erimielisyydet johtuvat uusperheiden ja avoparien suuresta määrästä. Noin joka kymmenes Suomessa perhe on uusperhe.

”Perusperheissä näistä ei usein kiistellä, koska kaikilla on tavallisesti hyvät välit ja toisten puolisoista tykätään”, toteaa Forsius.

Mutta jos lapset eivät pidä esimerkiksi äidin uudesta kumppanista eivätkä he ole naimisissa, he voivat äidin kuoltua kieltää sen, ettei miestä haudata samaan hautaan, Forsius avaa. Sen sijaan, jos äiti on mennyt uusiin naimisiin puolisonsa kanssa, lapset eivät voi kieltää puolison pääsemistä hautaan.

Jos yhteisymmärrykseen vainajan hautaamisesta ei päästä, seurakunta tai viime kädessä Kirkkohallitus ratkaisee asian.

Mikäli riita koskee sitä, mille paikkakunnalle vainaja haudataan tai kuka järjestää hautajaiset, asian ratkaisee käräjäoikeus.

Jos hautaan halutaan haudata uusi sukulainen, joka ei ole vainajan lapsi, vanhempi tai aviopuoliso, haltijan on kerättävä valtakirja eli suostumus kaikilta lähiomaisilta ja toimitettava se seurakuntaan, Kyllikki Forsius sanoo. Kuva: Sanne Katainen

Forsiuksen mukaan ihmiset kuvittelevat pääsevänsä sukuhautaan, kun he tulevat vain hautaustoimistolle hautakirjan kanssa. Paperissa lukee, että tahtoo tulla haudatuksi sukuhautaan.

”On myös niitä, jotka käyvät katsomassa nätin paikan hautausmaalta ja ilmoittavat seurakunnalle, että tähän paikkaan haluan tulla haudatuksi.”

Olennaista on, että eläessään ei voi ostaa itselleen hautapaikkaa. Ensin on oman lähiomaisen kuoltava. Tällä tarkoitetaan usein omaa aviopuolisoa, vanhempaa tai lasta.

”Avopuolison asema kuolemassa on heikko, koska hänellä ei ole suoraan oikeutta tulla haudatuksi samaan hautaan”, sanoo Forsius.

Eräs asia unohtuu usein haudan haltijalta, Forsius sanoo. ”Jos haltija muuttaa toiselle paikkakunnalle, unohtuu usein ilmoittaa uudet yhteystiedot sille seurakuntayhtymälle, jossa sukuhauta sijaitsee. Seurakunta voi esimerkiksi olla yhteydessä, jos haudan hallinta-aika on menossa umpeen.” Kuva: Sanne Katainen

Sukuhautaan pääseminen ei siis ole niin yksinkertaista kuin ajattelisi. Ensin on kysyttävä seurakunnalta, onko hautapaikassa tilaa. Yhteen hautapaikkaan mahtuu kaksi joko arkkua tai 4–20 uurnaa.

Forsius kehottaa käymään avoimen keskustelun lähiomaisten kanssa siitä, mihin paikkaan toivoo tulevansa haudatuksi ja tahtooko arkku- vai tuhkahautauksen.

Sitten voidaan yhdessä laatia suostumusasiakirja, johon otetaan mahdollisimman monen sukulaisen nimet ja allekirjoitukset. Suostumusasiankirjan avulla myös oma avopuoliso voi päästä samaan sukuhautaan.

Paperi toimitetaan seurakunnalle. Näin seurakunta näkee, kuka on oikeutettu sukuhautaan.

”Pitää olla suunnilleen sukuselvitys kädessä, jotta nähdään, ketkä kaikki ovat sukuhautaan oikeutettuja. Mitä vanhempi hauta, niin sitä enemmän tarvitaan suostumuksia ihmisiltä, esimerkiksi sisarusten puolisoilta.”

On hyvä muistaa, että hautapaikka ei ole ikuinen vaan se on uusittava eli maksettava yleensä uudestaan 25 vuoden välein, jos sukuhautaa halutaan ylläpitää.