Lukijalta: Hygienian tavoittelu puhdisti monimuotoisuuden maaseudulta

Perinnebiotooppien hoito pitää yllä monimuotoisuutta. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Luonnon köyhtymisen syyt tulee nähdä kokonaisvaltaisesti. Pääosassa on kulutuskulttuuri. Myös maaseudun tyhjeneminen ihmisistä on merkittävä tekijä.

1950–1960-luvuilla maaseudun luonnon elävyyttä turvasi 333 000 maatilaa, joilla oli miljoona lehmää, 300 000 hevosta, suuri joukko sikoja, lampaita, kanoja ja muita elikoita. Lantatunkiot höyrysivät navettojen päädyissä ja täplittivät peltoja. Hakamailla, ahoilla ja metsälaitumilla oli lehmän läjiä ja hevon kakkaroita. Ne kuhisivat matoja, sittiäisiä, sontiaisia ja muita lentäviä hyönteisiä, ravintoa silloiselle monipuoliselle ja runsaalle linnustolle.

Luonnon omilla resursseilla ei ole pystytä samaan, koska maa on autioitunut ihmisistä, kotieläimistä ja niiden tuottamista luontotekijöistä.

Muistetaan myös eläinten teurastaminen siitä syntyvine eloperäisine jätteineen. Kun sadat kunnalliset kaatopaikat sulkeutuivat, se oli tappio linnustolle.

Ihminen pyrkii hygieniaan turvatakseen terveyttään ja viihtyvyyttään. Yllätys ei ole, että perusluonnolla on – vesistöjä lukuun ottamatta – elävyytensä säilyttämiseksi päinvastaiset tarpeet. ”Eloperäinen lika” eli orgaaniset jätteet maaperän multakerroksessa ovat biologisen toiminnan, eliöiden, eläinten ja monimuotoisuuden edellytys.

Varsinaisen ongelma on epäorgaaninen lika, synteettiset jäämät ja jätteet. Pankkikortin verran mikromuovia tuli nieltyä viime viikolla ja syöminen jatkuu. Haitattomia ”puhtaita jätteitäkään” ei oikeastaan enää ole.

Useimmiten hajasijoittunut eloperäinen hajoava jäte luonnossa koetaan epäesteettisenä ja luonnon pilaamisena. Siitä, mikä on ihmiselle inhottavaa jätettä, muodostuu perusluonnolle täydellistä ravintoa.

Kalakämpän pihapiiri Suomen Käsivarren erämaan laitamalla, oli alkuvuosina lähes linnuton. Kalojen perkaus tuotti toistuvasti jätettä, mikä synnytti muutamassa vuodessa pysyvän lintupopulaation. Kirjosiepot, tiaiset ja västäräkit ilmestyivät pälviin jokainen kevät.

Korppikaan ei yläilmoista huvikseen seuraa yksinäisen hiihtäjän latua eikä varis poikkea ilman tarkoitusta pilkkiavannolle. Puhumattakaan lintuja kuhisevista maailman kauppatoreista.

Kun ihminen järjesti metsiin heinäisiä aukkoja, koivun ja männyn taimikoita, jänis, hirvi ja kauriskannat alkoivat kasvaa. Ihminen käyttää eläimiä hyväkseen, mutta käy se toisinkin päin.

Arvi Pöyhönen

Suonenjoki