Osa metsänomistajista painottaa metsän virkistys- ja luontoarvoja. Kuva: Rami Marjamäki
Metsistä on mahdollista hakata jopa 114 miljoonaa kuutiota vuodessa
Turvemaiden päästöt painavat metsät lopulta päästölähteeksi, vaikka metsänomistajat tinkisivät korkovaatimuksesta.
Metsien kestävä hakkuumäärä on reilussa 80 miljoonassa kuutiossa vuodessa. Kuva: Jussi PartanenMetsien kestävät hakkuumahdollisuudet asettuvat 82–84 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, kertoo Luonnonvarakeskuksen tuore selvitys. Metsän hiilinielun osalta tilanne on karu turvemaiden suurten päästöjen takia.
Kestävien hakkuumahdollisuuksien laskennassa otetaan huomioon puuntuotantoa rajoittavat tekijät. Näitä ovat lakiin ja metsänomistajan omiin päätöksiin perustuvat suojelualueet ja -varaukset, metsien muut käyttömuodot sekä luonto-, maisema- tai muut arvot.
Näihin alueisiin sisältyvät myös luonnon- ja kansallispuistot, erämaa-alueet, retkeily- ja virkistysalueet.
Laskelmia ohjaavat myös metsänhoidon suositukset, kuten metsän uudistaminen, harvennukset ja säästöpuiden jättäminen.
Kaikkineen noin neljännes metsä- ja kitumaan pinta-alasta on hakkuiden ulkopuolella tai niiden hakkuita on rajoitettu.
Luvussa ei ole mukana metsänomistajien omaehtoinen eli niin sanottu hiljainen suojelu, joka ei perustu metsänhoidon suosituksiin, lakiin tai hallinnolliseen päätökseen.
”Turvemaan maaperäpäästöt vie metsämaan kokonaisuutena päästöksi.”
Luonnonvarakeskus on päivittänyt hakkuulaskelmat maakunnittain. Jo aiemmin on ollut tiedossa, että hakkuumahdollisuuksia on jäänyt käyttämättä lähinnä Pohjois-Suomessa.
Etelässä, ja etenkin Kaakkois-Suomessa metsiä on hetkellisesti hakattu kestäviä hakkuumahdollisuuksia enemmän. Siinä on syöty vanhoja hakkuusäästöjä.
Uusissa laskelmissa tarkasteluun on tuotu aiempaa useampia vaihtoehtoja metsänomistajien tuottovaatimuksille. Korkokantojen avulla peilataan hakkuiden kannattavuutta ja niiden vaikutusta metsien kasvuun ja hiilitaseeseen.
Vaihtoehdot perustuvat siihen, että osa metsänomistajista tavoittelee metsistä mahdollisimman kovaa tuottoa. Osa taas tyytyy selvästi matalampaan tuottoon.
Metsän korkotuottoa kasvattavat kovat harvennukset ja lyhyt kiertoaika. Kuva: Johannes WiehnMatala tuottovaatimus saattaa selittyä sillä, että metsänomistaja korostaa esimerkiksi metsän virkistys- ja luontoarvoja.
Myös vapaaehtoisen hiili- ja luontoarvokaupan kehittyminen voi kannustaa metsänomistajia matalampaan tuottotasoon. Silloin he saavat korvausta puuvarannon kasvattamisesta ja hakkuiden rajoittamisesta.
Metsästä maksimaalista tuottoa hakevat metsänomistajat tekevät päätöksiä pääoman tuottoprosentin perusteella. Se johtaa yleensä harvempaan kasvatustiheyteen ja aikaisempiin päätehakkuisiin.
”Yksinkertaisesti sanottuna metsänomistajan kova korkovaatimus lyhentää kiertoaikaa ja lisää harvennusvoimakkuutta. Silloin tavoitteena on pitää puustoon sitoutunut pääoma alhaisena”, toteaa professori Lauri Mehtätalo.
Jos hakkuutulot maksimoitaisiin ilman hakkuiden tasaisuusvaatimuksia, runkopuun hakkuukertymä voisi nousta jopa 114 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Sitä riemua kestäisi muutaman vuoden.
Sen jälkeen hakkuumahdollisuudet laskisivat noin 84 miljoonan kuutiometriin.
”Suurimman ylläpidettävissä olevan hakkuukertymän arviossa vuotuiset runkopuun hakkuumäärät asettuvat lopulta korkokannasta riippumatta noin 82–84 miljoonaan kuutiometriin”, vahvistaa Mehtätalo.
”Puuston nielu ei lopulta riitä kattamaan turvemaan päästöjä.”
Metsien hiilensidonta on kytköksissä hakkuumääriin. Siihen liittyen esimerkiksi Ilmastopaneeli on vaatinut hakkuiden tuntuvaa rajoittamista.
Ideana on, että hakkuumäärää pienentämällä metsien kasvua ja hiilensidontaa voidaan lisätä.
Se tarkoittaisi, että metsänomistajien olisi tyytyminen vähempään. Toimella olisi rajut vaikutukset myös metsäteollisuuden toimintaedellytyksiin ja koko maan talouteen.
Jos metsänomistajat laskevat korkovaatimuksensa yhteen prosenttiin, hakkuukertymä putoaa aluksi 56 miljoonaan kuutiometriin. Sillä hakkuumäärällä metsät pysyvät hiilinieluna kymmeniä vuosia.
”Tuollakin korkotasolla hakkuumäärät tosin vähitellen nousevat, minkä seurauksena puuston nielu ei lopulta riitä kattamaan turvemaan päästöjä”, toteaa Mehtätalo.
Osa metsänomistajista hakee metsistä neljän ja viiden prosentin korkotuottoa. Se edellyttää kovia hakkuita, jotka syövät metsien kasvua ja hiilinielua.
Sinällään metsistä on mahdollista saada kovaa tuottoa. Se kuitenkin vaihtelee vuosittain suuresti.
Induforin mukaan yksityismetsien sijoitustuotto oli viime vuonna lähes seitsemän prosenttia.
Vanhojen suo-ojien tukkiminen vähentää metsän päästöjä. Kuva: Kai TirkkonenMetsämaan hiilinielun kannalta hakkuiden raja menee noin 80 miljoonassa kuutiometrissä. Sen yli menevillä hakkuilla menetetään puuston hiilinielu.
”Silloin metsämaa on turvemaiden maaperäpäästöjen vuoksi jo ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella kymmenen miljoonan hiilitonnin päästölähde”, toteaa Mehtätalo.
Viime vuonna teollisuuspuuta hakattiin noin 60 miljoonaa kuutiometriä. Sen lisäksi energiapuuta korjattiin vajaa seitsemän miljoonaa kuutiota.
"Arvioiden perusteella 82–84 miljoonan kuutiometrin hakkuutasoa voidaan pitää pitkän aikavälin hakkuukertymän ylärajana”, Mehtätalo linjaa.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
