Suomeen ehdotetaan 12 uutta kansallispuistoa

Uusista kansallispuistoista viisi tulisi Lappiin. Kuva: Arto Komulainen

Luonnonmetsätyöryhmä ehdottaa Suomeen 12 uutta kansallispuistoa. Lisäksi työryhmä esittää laajennuksia 18 kansallispuistoon.

Uusista kansallispuistoista viisi tulisi Lappiin.

Aalistunturin kansallispuisto olisi ehdotuksen mukaan Kolarin ja Pellon kuntien alueella. Kansallispuisto jatkaa pohjoisempana sijaitsevan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunturijaksoa etelään matalampien vaarojen selänteenä.

Inariin ehdotetaan Inarijärven kansallispuistoa, sillä Suomessa ei ole muita luonnontilaisten ikimetsien likipitäen ympäröimiä arktisia suurjärviä.

Kolmas Lappiin ehdotettu kansallispuisto on Kivaloiden kansallispuisto Rovaniemellä. Valtion omistama Kivalojen suojelualue sisältää pääosin karuja mäntymetsiä, mutta heti sen ulkopuolella on reheviä lehtonotkelmia, puronvarsia ja soita.

Lounais-Lapin erämaan kansallispuisto sijoittuu Rovaniemen, Tervolan, Tornion ja Ylitornion kuntien rajakulmaukseen, Pisavaaran luonnonpuiston luoteispuolelle. Alueella on useita suuria aapasoita, jotka on jo entuudestaan suojeltu.

Vuoksen kansallispuisto Pelkosenniemen, Savukosken ja Sallan alueilla lisäisi kansallispuistoverkostoon suurjoen rantoja ja luontotyyppejä.

Inarijärvi on luonnontilaisten metsien ympäröivä arktinen suurjärvi. Kuva: Pirjo Latva-Mantila

Eteläiseen Suomeen ehdotetaan kolmea kansallispuistoa.

Evon tiedekansallispuisto Hämeessä Hämeenlinnan, Padasjoen ja Asikkalan alueilla on ollut ehdolla kansallispuistoksi jo 1970-luvulla. Evolla on sekä reheviä että karuja Etelä-Suomen elinympäristöjä, runsaasti pienvesiä ja vanhoja ikimetsiä.

Mänttä-Keurusselän kansallispuisto tulisi Keuruun, Mänttä-Vilppulan, Ruoveden ja Jämsän alueelle. Kansallispuistoon ehdotetut Keurusselkä, Kaijanselkä, Ukonselkä ja Kurkijärvi ovat ovat pienen pienten saarten ja luotojen rikkomia, reheviä, rannoiltaan matalia ja laajasti kelluslehtisen sekä ilmaversoisen kasvillisuuden peittämiä vesistöjä. Lähes kaikki Suomen järvikansallispuistot ovat kalliorantaisia ja karuja.

Tampereen lähistöön ehdotetaan Teisko-Pukalan kansallispuistoa, jota paikalliset ovat toivoneet jo 2000-luvun alussa. Ehdotettu kansallispuisto koostuu Tampereen kaupungin omistamasta 800 hehtaarin laajuisesta Kintulammin alueesta sekä sen pohjoispuolisista valtion omistamista Oriveden Pukalan virkistysmetsästä ja Soimasuon arvokkaasta luontoalueesta.

Alueen luonto on Hämeelle tyypillistä soiden, kankaiden ja kallioiden pienipiirteistä mosaiikkia.

Evon metsäopistolla koulutetaan metsätalousinsinöörejä. Sinne ehdotetaan myös tiedekansallispuistoa. Kuva: Jarno Mela

Loput neljä ehdotusta sijoittuvat itäiseen Suomeen ja Pohjois-Pohjanmaan suunnalle.

Luonnonmetsätyöryhmän raportin mukaan Etelä-Karjala on luonnonsuojelun osalta heikoin maakunta. Sinne ehdotetaan Haarikon-Lohikosken kansallispuistoa, joka on syrjäinen ja pinnanmuodoiltaan rikkonainen järvi- ja metsäalue Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon rajalla.

Alueella elää muun muassa kuukkeleita, jotka ovat käyneet Lappia lukuun ottamatta harvinaisiksi näyiksi Suomessa. Lisäksi siellä on runsaasti harjukasveja, perhosia ja muita hyönteisiä.

Juuanvaaran kansallispuistoesitys sijoittuu Savon ja Karjalan vedet jakavalle Karjalanselän ylängölle Tiilikkajärven ja Kolin kansallispuistojen väliin Pohjois-Karjalaan. Siellä on vanhoja metsiä ja ojittamatta jääneitä soita, jotka luovat yhteyden Suomenselän-Maanselän ja Järvi-Suomen suojelualueiden välille.

Pyhäjärven kansallispuistoksi ehdotetulla alueella liikkuu metsäpeurojen Suomenselän ja Kainuun kantoja. Kuva: Hannu Huttu

Vaara-Kainuun taidekansallispuistossa on paljon lettoja ja erittäin reheviä metsiä, lehtoja ja korpia. Lisäksi alueella on runsaasti pohjavesilähteitä ja -puroja sekä noroja. Ehdotettu kansallispuisto sijaitsee Puolangan, Hyrynsalmen ja Pudasjärven alueilla.

Pyhäjärven kansallispuisto koostuu sekä valtion että UPM:n maista ja sijaitsee keskeisimmällä metsäpeurojen Suomenselän ja Kainuun osakantojen välisellä levittäytymisalueella. Kansallispuisto on suunniteltu Pyhäjärven, Pihtiputaan ja Pielaveden alueelle ja se ulottuisi Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakuntiin.