Taneli Laine, 35, keräsi koulussa kasvion 9. luokalla vuonna 2006. Kuva: Taneli Laine
”Kuvasimme puita pimeässä ja mietimme, onko tämä koivu vai haapa” ‒ kiire yllättää kasvion kerääjät vuosikymmenestä toiseen
Kasviot kirvoittavat värikkäitä muistoja eri sukupolvilta. Kasveja on kerätty hartaasti prässäten ja kiireessä kuvaten.
Seija Iso-Markulla on edelleen tallessa 1940–50-luvun vaihteessa kerätty kasvio. Kuva: Satu LehtonenKasvion kerääminen yhdistää eri sukupolvia. Monella on tallessa vuosikymmeniä sitten kerätty kasvio, kasvisto tai herbaario – nimitykset vaihtelevat.
Perinteisiä kasvioita vaalitaan muutoissa, eikä niitä tohdita heittää pois, kun kuolinpesiä tyhjennetään.
Kysyin tuttavapiirini muistoja kasvion keräämisestä. Kysely kirvoitti muisteloita laidasta laitaan, ja tuttavani intoutuivat muistelemaan niitä yhdessä omien perheenjäsentensä kanssa.
89-vuotias Seija Iso-Markku keräsi kasveja Nummen yhteiskoulussa vuosina 1941–1951.
Kasveja piti kerätä 40 per kesä.
”Kesän aikana tahtoivat keräilyt unohtua ja syksyllä tuli kova kiire saada 40 täyteen. Kerran otin hädissäni mukaan perunanvarren pienine mukuloineen. Veistelin oikein ohuen siivun parista perunasta”, hän kirjoittaa toimittajalle käsinkirjoitetussa kirjeessään.
”Minusta tuntuu, että keräilyhomma oli maaseudun lapsille mukavaa ja helppoakin, ainakin siitä oli hyötyä elämän varrella.”
”Latinankieliset nimetkin oppi silloin, nytkin vielä jostain nousee muisto nimestä, kun luonnossa liikkuu”, Iso-Markku muistelee.
”Latinankieliset nimetkin oppi silloin, nytkin vielä jostain nousee muisto nimestä, kun luonnossa liikkuu.”
”Keräsin kasveja innokkaasti kesämökillämme. Niitä piti kerätä 80, mutta keräsin yli 100. Niitä prässättiin painon alla, juuret piti myös näkyä. Vieläkin tunnistan luonnossa useimmat keräämäni kasvit.”
Nainen, 73
”Jouduin keräämään kasvion 13-vuotiaana oppikoululaisena vuonna 1969. Biologia ei kuulunut lempiaineisiini, joten urakka merkitsi ikävää pakkopullaa, enkä siitä kunnialla suoriutunutkaan. Sain ryhdyttyä puuhaan vasta kesän mentyä, kun luonto oli jo kuihtunut, ja ruskeat kasvit näyttivät prässäyksen jälkeen entistä surkeammilta. Vuotta vanhempi naapurin tyttö onneksi ojensi auttavan kätensä ja lahjoitti minulle tarpeellisen määrän sivuja omasta kasviostaan, joka oli kiertänyt muutamalla hänen sukulaisellaankin. Suoritukseni hyväksyttiin nipin napin, joskin opettaja selvästi tunnisti filunkipelin.”
Nainen, 70
Jos et muista keränneesi kasviota, olet ehkä käynyt koulusi 1990-luvulla, jolloin se ei kuulunut opetussuunnitelmaan.
Tehtävä on kuitenkin voinut tulla eteen, kun jälkikasvu on tarvinnut apua.
”Olen tehnyt kahden lapsen kanssa digitaalisen kasviotehtävän muutamia vuosia sitten. Ensimmäinen kerta meni kansallisromanttisesti koko kesän mökillä eri aikaan kukkivia kukkasia kuvaten ja fiilistellen (saattoi se lapsikin siihen joissain määrin osallistua). Seuraavan lapsen kanssa unohdettiin koko juttu. Viimeisenä palautusvuorokautena ollaan pimeässä puistossa otettu kuvia puista ja pähkäilty, onkohan tämä nyt koivu vai haapa. Neuvokkaat luokkatoverit olivat onneksi myös vinkanneet toisilleen 25 minuuttia ennen dedistä, että joku on Itä-Helsingin perukoilla nähnyt tienposkessa ehkä koiranputken ja sitä ovat sitten paniikissa kaikki metrolla, bussilla ja sähköpotkulaudoilla lähteneet kuvaamaan.”
Nainen, 44
Myös ammatinvalinta on saattanut tuoda kasviotehtävän eteen.
”Keräsin ensimmäisen kerran kasvion osana metsätalousinsinöörin AMK-opintoja. Samana keväänä, kun kasviota kerättiin, törmäsimme kurssin maastoretkellä epäilyttäviin, äskettäin istutettuihin pensaisiin erään hakkuuaukon laidalla. Kyseessä oli kasvi nimeltä Cannabis sativa. Sain siitä kasvioon erikoisen bonuksen.”
Mies, 47
”Törmäsimme kurssin maastoretkellä epäilyttäviin, äskettäin istutettuihin pensaisiin erään hakkuuaukon laidalla. Kyseessä oli kasvi nimeltä Cannabis sativa. Sain siitä kasvioon erikoisen bonuksen.”
Keräsin kasvion kahdesti, ensin yläasteella 2010-luvun alussa ihan fyysiseksi kokoelmaksi, toisen kerran digimuodossa luonnonvara-alan AMK-opinnoissa kesällä 2015. Molemmilla kerroilla keräilyssä aktiivisesti oli mukana kotiseutuni metsät, ojanpielet ja notkot tunteva mummuni. Keräilyssä oli mukana merkityksellistä yhdessäoloa isovanhemman kanssa ja perinteensiirtoa kotiseudun kasvupaikoista ja kukka-apajista.
Nainen, 31
Kasviot palasivat opetussuunnitelmaan vuonna 2004. Taneli Laine kokosi oman kasvionsa siististi mappiin. Kuva: Taneli LaineMyös toimittaja Taneli Laine, 35, kiittää vuolaasti omaa äitiään lajintunnistustyössä.
Hän keräsi koulussa kasvion 9. luokalla vuonna 2006.
”Monessakaan asiassa en ollut mallioppilas, mutta kasviosta sain yläasteella arvosanaksi 10+”, hän kertoo.
Aika näyttää kullanneen muistot, sillä arvosana olikin 10-, hän oikaisee, kun hän saa kasvion käsiinsä.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
