Paula Lehtomäki kaipaa ilmastokeskusteluun kokonaisuuksien hahmottamista. Kuva: Metsäteollisuus
Paula Lehtomäki kritisoi Ilmastopaneelia – ”Ilmastopolitiikka tarvitsee uuden alun”
Hakkuiden rajoittamiseen juuttunut keskustelu on unohtanut varsinaisen ongelman eli fossiiliset päästöt.
Ilmastokeskustelun ytimeen pitäisi nostaa energian tuotannon, liikenteen ja rakentamisen päästöjen vähentäminen. Kuva: Jarmo PalokallioSuomalainen ilmastokeskustelu on juuttunut keskusteluun metsien nieluista ja hakkuurajoituksista. Samalla varsinainen ongelma eli fossiiliset päästöt ovat jääneet sivuosaan, toteaa Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Paula Lehtomäki.
Lehtomäki ihmettelee, miten ilmastokeskustelua käydään lähinnä metsistä ja hakkuista. Samalla suurimmat päästölähteet energiasektorilla, liikenteessä ja rakentamisessa jäävät vähemmälle huomiolle.
”On häkellyttävää, että Ilmastopaneeli tarjoaa kapeaan katsantokantaan perustuvia ehdotuksia, jotka eivät tuota ilmaston kannalta ratkaisuja, mutta saattavat tuottaa merkittäviä taloudellisia ja aluepoliittisia seurauksia”, Lehtomäki suomii Audiomedian haastattelussa.
Lehtomäki muistuttaa, että tiedepaneelien tehtävänä on tukea päätöksentekoa tieteellisin arvioin, eikä rajata keskustelua yhteen näkökulmaan.
”Ilmastopolitiikka tarvitsee nyt uuden alun.”
Suomen ilmastopolitiikan keskeinen ongelma liittyy vuodelle 2035 asetettuun hiilineutraalisuustavoitteeseen. Sen lähtökohtiin kuuluva vuoden 2019 hiilinieluluku muuttui jälkikäteen merkittävästi laskentakaavan tarkistuksen seurauksena.
Hiilinielusta katosi 17 miljoonaa tonnia hiiltä.
”Jos lähtöolettamukset ovat muuttuneet, myös johtopäätösten täytyy muuttua. Tosiasioiden tunnustaminen on vastuullisen politiikan lähtökohta”, sanoo Lehtomäki.
Lehtomäen mukaan tässä tilanteessa olisi välttämätöntä tarkastella uudelleen koko lähtöasetelmaa. Ilmastopolitiikka tarvitsee nyt uuden alun.
”Sen sijaan, että keskitytään yksinomaan nieluihin ja hakkuumääriin, pitäisi tarkastella kokonaisuutta kuten fossiilisten päästöjen vähentämistä, metsäbiotalouden mahdollisuuksia, hiilivuodon riskejä, taloudellisia vaikutuksia ja nielujen laskentamallien epävarmuuksia”. Lehtomäki luettelee.
”Päästöt eivät vähene hakkuita Suomessa rajoittamalla.”
Lehtomäki muistuttaa edelleen, että ilmastopolitiikkaa ei voida tarkastella kansallisesti irrallaan globaalista markkinasta. Jos metsäteollisuuden tuotantoa rajoitetaan Suomessa, kysyntä ei katoa, vaan se siirtyy muihin maihin.
”Tämä on hakkuiden rajoituksista seuraavan hiilivuodon ydin. Päästöt eivät vähene globaalisti, vaan siirtyvät maihin, joissa tuotanto voi olla ilmaston ja luonnon kannalta heikommilla standardeilla toteutettua”, toteaa Lehtomäki.
”Hakkuiden rajoittaminen sopii huonosti kansantalouden tilanteeseen.”
Lehtomäen mukaan tiedepaneelien tulisi tunnistaa vastuullisesti myös ilmastopoliittisten esitysten seurannaisvaikutuksia.
”Kun ehdotetaan hakkuiden rajoittamista, se tarkoittaisi miljardien menetyksiä vienti- ja verotuloihin sekä tuhansien työpaikkojen menetyksiä. Tähän kansantalouden ja työttömyyden tilanteeseen nämä ehdotukset sopivat mahdollisimman huonosti”, sanoo Lehtomäki.
Ilmastokeskustelun ja -toimien laajentaminen ei silti tarkoita metsäkysymysten sivuuttamista, vaan ne on asetettava oikeaan mittasuhteeseen. Samalla ilmastopolitiikan ydin pitää palauttaa fossiilisten päästöjen vähentämiseen ja korvaamiseen.
Siinä puurakentaminen ja uudet puupohjaiset biotuotteet ovat keskeisessä roolissa.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
