Noki ja savu tunkevat sisälle – puulämmitys on monessa nykytalossa hankalaa

Puun palaminen tulisijassa vie runsaasti ilmaa, mikä pitää huomioida ilmanvaihdossa. Kuva: Johannes Wiehn

Metsä|Sähkö ja lämmitys

20.2.202619:08

Kolumni

Henrik Hohteri

Raapaisen tulitikun. Liekit leviävät tuohenpaloista lähimpiin puihin ja täyttävät pian koko palotilan. Hormista nousee pakkasilmaan sankka patsas valkeaa savua kuin Vatikaanissa ikään, vaikka ei tässä nyt sentään paavia olla valitsemassa.

Mutta puu on kuivaa ja se palaa hyvin. Melkein yhtä juhlallista.

Lämpö valuu sormiin asti ja tyytyväisyys täyttää mielen.

Kotitalouksien on arvioitu tuottavan tulisijoissaan jopa kahden ydinvoimalayksikön verran energiaa. Puulämmitys on tärkeää yhteiskunnan kriisinkestävyydelle ja huoltovarmuudelle.

Helppoa tämä perinteinen laji ei kuitenkaan välttämättä ole. Uusissa taloissa tulisijojen suunnittelu ja yhteensovittaminen muun talotekniikan kanssa on usein puutteellista.

Talot ovat tiiviitä ja koneellinen ilmanvaihto pitää yllä jatkuvaa alipainetta. Pahimmillaan takka ei vedä. Ja vaikka sitä ei käyttäisi, talo vetää noen ja tuhkan sekaista korvausilmaa jatkuvasti hormin kautta.

Lämmityskauden alkamisen huomaa ilmanvaihtokoneen suodattimista. Mustaa pölyä kertyy, ja mieleen hiipivät terveysviranomaisten varoitukset pienhiukkasten haitallisuudesta.

Omakotiasujan on opeteltava mutkikkaita, omaan taloon sopivia konsteja, jotta puulämmitys olisi mukavaa tai edes mahdollista. Ikkunan avaaminen sytyttäessä saattaa riittää. Kaupan on myös piipun päähän asetettavia imureita.

On muistettava, että tulen palaessa ei samaan aikaan voi käyttää liesituuletinta tai keskuspölynimuria.

Ilmanvaihtokoneisiin voidaan asettaa takkatoimintoja, jotka lisäävät tuloilman ottoa määräajaksi. Säätöjen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jatkuvaa ylipainettakaan nykytalot eivät siedä. Vaarana on, että kosteus tiivistyy vääriin paikkoihin.

Sääkin vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ja kuinka voimakkaasti ilma liikkuu. Mitä useampi hormi talossa, sitä monimutkaisemmaksi yhtälön ratkaisu käy.

Rakennusmääräyksissä edellytetään nykyään tulisijan omaa ilmanottoa. Tämän ratkaisun huono puoli on, että tulisija imee jatkuvasti kylmää ulkoilmaa. Se jäähdyttää, kun tarkoitushan oli lämmittää.

Onkohan kaikissa olosuhteissa toimivaa takkaa edes mahdollista tehdä nykytaloon? Se edellyttäisi varmaan ilmavirtojen suuntaa ja määrää mittaavia antureita, joiden perusteella koneellinen ilmanvaihto sopeutuisi jatkuvasti vaihteleviin olosuhteisiin.

Tulisijan oikea mitoituskin on entistä tarkempaa, koska talot ovat niin hyvin eristettyjä.

Jos takka luovuttaa lämpönsä nopeasti, olo käy nopeasti tukalaksi liian kuumassa tuvassa.

Puulämmityksen kanssa pelatessa pitää ottaa muut lämmön lähteet huomioon.

Lattialämmitys varaa betonilaattaan lämpöä. Massiivinen laatta jäähtyy hitaasti. Satunnainen takan lämmitys johtaa silloin vain lämpötilan ylenmääräiseen nousuun. Kun lattia on ehtinyt jäähtyä, on takkakin jo kylmennyt.

Jos haluaa säästää sähköä ja lämmittää puilla jatkuvasti, pitää myös hyväksyä, että lattiat ovat kylminä.