Yläharvennus aikaistaa tukkitiliä: "Kannattamattominta olisi kaataa nyt pois niitä puita, jotka täyttävät pian tukin mitat"
"On hauska seurata, kiihtyykö jäljelle jäävän puuston kasvu niin paljon kuin luvataan", miettii metsätalousyrittäjä Tiina Lietzén.
Tiina Lietzén teki tällä kohteella taimikonhoidon abiturienttina vuonna 1980. Nyt hän saa jo tukkitiliä. Kuva: Pasi LeinoKokenut metsäkoneyrittäjä Markku Lietzén joutui ottamaan pienen tuumaustauon, kun hänen pikkuserkkunsa, metsätalousyrittäjä Tiina Lietzén tilasi hänet töihin 11 hehtaarin harvennushakkuulle. Toimeksianto ei nimittäin ollut aivan tavallinen.
”Kun kävin tätä kohdetta syksyllä ennakkoraivaamassa, aloin pohtia, että osalle aluetta sopisi yläharvennus”, Tiina Lietzén kertoo.
Luontaisesti syntyneen sekametsän puusto on 40–50-vuotiasta, mutta puut ovat hyvin erikokoisia.
”Haluan tasoittaa puustoa niin, että järeimmät puut otetaan nyt pois. Toki pienemmistäkin puista otetaan sairaat ja huonot pois kuten tavanomaisessa harvennuksessa.”
Yläharvennuksia tilataan vain harvoin.
”Minun täytyi ensin kysyä, mitä Tiina ajaa takaa. Susipuiden poistoa on aina tehty, mutta tässä ei ole siitä kyse”, Markku Lietzén toteaa.
”Tämä hakkuutapa vaatii isomman hakkuupään ja koneen kuin millä vastaavalle kohteelle muuten tultaisiin”, hän kertoo.
Vaikka yläharvennukset mielletään jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelytavaksi, tällä kohteella ei ole tavoitteena jättää metsää pysyvästi peitteiseksi.
”Noin 15 vuoden kuluttua puusto on kasvanut niin järeäksi, että voin tehdä päätehakkuun”, Tiina Lietzén suunnittelee.
Hän saa yläharvennuksesta useita hyötyjä: arvokasta tukkia kertyy 15–20 kuutiota hehtaaria kohden enemmän kuin tavanomaisesta alaharvennuksesta.
”Nykyisellä tukin ja kuitupuun hintaerolla sillä on merkitystä. Tukki on kolme kertaa kalliimpaa kuin kuitu", hän toteaa.
”Kaikkein kannattamattominta olisi kaataa nyt pois niitä puita, jotka täyttävät pian tukin mitat.”
Lisäksi hän säästää korjuukustannuksissa: poistuvan puuston keskikoko on suurempi kuin tavanomaisesti.
Metsäkoneyrittäjän kannalta tilanne on samasta syystä vähemmän houkutteleva. ”Minulla kuutiotaksa laskee ja työ vaikeutuu”, Markku Lietzén toteaa.
Tavallaan yläharvennuksessa syödään seuraavan hakkuun tuloja.
”Mutta ei liikaa – siitä pidetään huoli sillä, että päävaltapuita poistetaan vain sata runkoa hehtaarilta”, Tiina Lietzén kertoo.
Hän korostaa, että yläharvennus on vanha ja tunnettu konsti, vaikka sitä harvoin tehdään. Se olisi hyvä vaihtoehto esimerkiksi sellaiselle kohteelle, jolla halutaan pidentää puuston kiertoaikaa.
Läheskään aina yläharvennus ei ole mahdollista. ”Jos alueella olisi lahoa, koko juttu pitäisi unohtaa. Ja täällä rannikolla kuusikot tuppaavat olemaan lahoja.”
”Yläharvennus on hoidettujen metsien hakkuutapa. Lisävaltapuilla on oltava kunnollinen latvus, muutoin niitä ei kannata jättää.”
”On hauska nyt seurata, kiihtyykö jäljelle jäävän puuston kasvu niin paljon kuin luvataan. Ensimmäiset vuodet puilla varmasti menee uusiin kasvuolosuhteisiin totutellessa, mutta viiden vuoden kuluttua luston pitäisi ruveta laajenemaan”, Lietzén sanoo.
Katso juttuun liittyvä video:
Metsäkoneyrittäjä sai epätavallisen toimeksiannon: Yläharvennusta piti tuumata hetki – katso video
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
