Sienten monet muodot ilahduttavat – niihin kuuluu miljoonia lajeja, joita hengität sisään jokaisella vedolla

Nämä pörhösuomuhelokat löytyivät kerrostaloalueelta. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Kun kesä lähestyy loppuaan, metsiin, puistoihin ja pihanurmikoille nousee monia hienoja sieniä. Yleensä keskitytään ruokasieniin, mutta myös syötäväksi kelpaamattomat lajit tarjoavat silmäniloa. Oletko ottanut hienon sienikuvan? Lähetä se toimitukseen, julkaisemme parhaat.

Sienissä riittääkin tutkittavaa: lajeja tunnetaan tällä hetkellä 114 000, ja 2 000 uutta luokitellaan joka vuosi. Silti arvioidaan, että vasta seitsemän prosenttia maailman sieni­lajeista on löydetty.

Kew Royal Botanic Garden -museo Britanniassa on julkaissut tänä vuonna ensimmäisen maailman sienten tilaa kartoittavan raportin. Museossa on sienistä yli 1,25 miljoonaa näytettä.

Solurakenteet osoittavat, että sienet ovat oikeastaan lähempänä eläin- kuin kasvikuntaa. Sienet ovat jääneet vielä melko tuntemattomaksi ja niitä on tutkittu niukasti kasveihin ja eläimiin verrattuna.

Raportissa muistutetaan sienten valtavasta merkityksestä maailman ekosysteemeille: niillä on ainutlaatuinen kyky hajottaa biomassaa ja kierrättää ravinteita. Sienten elinvoimainen toiminta pelto- ja metsämaassa voi suojata sitä sekä kuivuudelta että eroosiolta.

Toisaalta sienet uhkaavat sienitautien muodossa monia viljelyskasveja. Ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen edistää niiden leviämistä.

Sienitutkija Tea von Bonsdorff kertoo, että Suomessa erityisesti perinneympäristöjen ja vanhojen lehtojen sienilajit ovat vaarassa uhanalaistua.

”Kasvupaikkojen vähentyminen vaikuttaa sieniin eniten. Karjan laidunnus on vähentynyt dramaattisesti ja metsänkäsittely vaikuttaa lehtoihin niiden olosuhteita muuttaen.”

Lannoitteet vaikuttavat peltolajeihin muuttamalla pellon olosuhteita. Samoin käy metsässä: kun esimerkiksi karua männikköä lannoitetaan, sienten elinympäristöt muuttuvat merkittävällä tavalla.

"Ruotsista on saatu sen kaltaisia tuloksia, että erityisesti eräät orakkaisiin kuuluvat lajit olisivat taantuneet ravinteisuuden muuttuessa", Bonsdorff kertoo.

Sienitutkija toivoisi, että perinnemaisemien kuivien ketojen niittämistä jatkettaisiin ja niittotähteet poistettaisiin.

"Siitä hyötyisivät niukkaravinteisten ja lämpimien paikkojen vaateliaat lajit. Lehdoissa toivoisin, että niissä suositaan monilajisuutta ja lahopuuta. Ainakin osa lehdosta olisi hyvä jättää rauhaan, jotta kosteusolosuhteet säilyisivät vakaana."

Se, mikä syksyllä nousee maanpinnalle ja jonka miellämme sieneksi, on oikeastaan sienen lisääntymiseen tarkoitettu itiöemä. Pienet itiöt ovat tehokkaita leviämään ja ilma on niitä täynnä.

"Toisaalta on sieniä, joilla on hyvin erikoistuneet leviämiskeinot. Esimerkiksi tietyn eläimen lantaan erikoistuneilla sienillä voi olla paksukuoriset itiöt, joiden on tarkoitus kulkeutua eläinten suoliston läpi. Hevosella, lehmällä ja hirvellä on kaikilla juuri niiden lantaan erikoistunut sieni", von Bonsdorff kuvailee.

Hepokaulussieni oli yksi lajeista, joka ehti jo taantua mutta nyt sitä on löydetty perinnetilojen hevoslaitumilta.

"Syyt taantumiseen ja uudelleen leviämiseen ovat epäselvät. Liittyykö se antibioottien käyttöön tai rehustukseen? Joka tapauksessa laji on nyt elpynyt vuosikymmenien jälkeen."

Ilmastonmuutos tuo Suomeen todennäköisesti paljon uusia lajeja. Yksi nyt jo yleistynyt on syysvalmuska, jota ei aikaisemmin ollut juuri ollenkaan.

Halkiheltta on toinen sieni, joka luokiteltiin aikaisemmin vuoden 2 000 uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi, mutta jonka kanta on nyt muodostunut elinvoimaiseksi.

"Sienistä en varsinaisesti käyttäisi termiä vieraslaji, mutta haitallisia uusia lajeja voi tulla. Esimerkiksi saarnensurma on jo levinnyt itsenäisesti uusille alueille", von Bonsdorff kertoo.

"Niiden leviämistä ei voi juurikaan estää. Puulajivalinnat vaikuttavat myös paljon: jos esimerkiksi pyökki lisääntyy, yleistyvät myös sen kanssa yhteistyössä elävät sienilajit."

Voit lähettää sienikuvan tänne. Julkaistusta kuvasta maksetaan palkkio.

FAKTA: Sienet

Todisteita sienilajien kehittymisestä on ajoitettu ajanjaksoon miljardi vuotta sitten. Suurin löydetty sienifossiili on yli kahdeksan metriä korkea.

Sienirihmasto pysyy yleensä näkymättömissä maaperässä tai kasvi- tai eläinkudoksessa keräten ravinteita, kunnes se on kypsä tuottamaan itiöemän. Homeet, jäkälät, hiivat ja erilaiset sienitaudit ovat osa sieniperhettä.

Sienet voivat lisääntyä suvuttomasti tai suvullisesti parittelun kautta. Itiöt ovat niin pieniä, että ne mitataan usein millimetrin tuhannes­osissa.

Sienet ovat olleet tärkeä osa ihmisten ruokavaliota jo yli 6 000:n vuoden ajan. Niitä on käytetty ruokien, juomien ja lääkkeiden valmistuksessa.

Sienet sisältävät paljon kivennäis- ja hivenaineita.

Ensimmäinen antibiootti, penisilliini, saatiin Penicillium-sienestä. Sienien odotetaan tarjoavan runsaasti mahdollisuuksia uusien antibioottien kehittämiseen.