väitös Vesistö parantuuÄänekoskella
Metsäteollisuuden kuormittama Äänekosken vesistö on palautunut vähitellen 1980-luvun alun ajoista, jolloin metsäteollisuuden päästöt olivat käytännössä lähes tuhonneet vesiekosysteemin.
Tämän osoittaa Heli Ratian ympäristötieteen ja -teknologian väitöskirjatutkimus.
Äänekosken alapuolinen vesistö oli erittäin heikkolaatuinen jo 1950-luvulla. 1980-luvulle saavuttaessa kalakuolemia sattui aika ajoin.
Tutkimuksen mukaan kalojen tai pohjaeläimien ei havaittu altistuvan metsäteollisuuden haitta-aineille enää 2000-luvulla.
Palautuminen on kuitenkin ollut hidasta ja kuormitus on edelleen jatkuvaa, Ratia kirjoittaa.
Vesistön elpyminen alkoi vuonna 1985, kun sellutehdas otti käyttöön aikaisempaa ympäristöystävällisemmän keitto- ja valkaisutekniikan sekä jätevesien aktiivilietepuhdistuksen.
1990-luvun alkupuolella tehdas luopui alkuainekloorin käytöstä valkaisussa, mikä vähensi myrkyllisiä haitta-ainepäästöjä entisestään.
Saastuneet sedimentit järvien pohjassa ovat kuitenkin pitkään muistona aikaisemmista ja osin nykyisistäkin päästöistä, Ratia toteaa.
Tutkija määritteli sedimentin eri syvyyksistä orgaanisten klooriyhdisteiden ja puun luontaisten uuteaineiden pitoisuuksia sekä niiden vapautumista sedimentistä veteen.
Hän havaitsi, että havupuiden hartsihappoja ja koivun betulinolia on Äänekosken vesistön pintasedimentissä edelleen suuria pitoisuuksia.
Sen sijaan muut tutkitut uuteaineet eivät aiheuta Äänekosken vesistössä riskiä.
Klooridioksiinit ja -furaanit ovat jo hautautuneet niin syvälle sedimenttiin, että pohjaeläimet tai kalat eivät voi enää altistua niille.
SUVI NIEMI
Heli Ratian väitöskirja ”Metsäteollisuuden voimakkaasta kuormituksesta palautuvan vesistön ekotoksikologinen tila” tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina 15.3.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
