Vuokon mustamaalaus on perusteetonta

Olen 78-vuotias, kaupunkielämään kyllästynyt mies. Asun vaimoni kanssa Etelä-Savossa, maaseudulla keskellä metsää.

Omistan perheeni kanssa noin 400 hehtaarin yhteismetsän. Tavoitteenamme on kasvattaa metsämme kestävästi ja taloudellisesti.

Seuraan aktiivisesti metsäkeskustelua etsien mahdollisimman paljon tutkittua metsätietoa omien päätöksieni tueksi. Ikäväkseni olen huomannut, että niin sanottu tutkittu tieto on faktoiltaan usein ristiriitaista, sekavaa ja epämääräistä.

Lukiessa tutkijoiden tuotoksia monesti mieleen tulee analogia uskonkiihkoilijoihin, erityisesti tutkimuksissa metsän käytöstä sekä kasvatus- ja hakkuutavoista.

Päähuomio metsäkeskustelussa viimeaikoina on keskittynyt Euroopan komission ennallistamisasetukseen.

Yliökirjoituksessa ”Metsäkeskusteluun faktoja asenteiden sijaan” kaksi tutkijaa, Juho Aalto ja Pauliina Schiestl-Aalto mustamaalaavat Seppo Vuokon luonto-osaamisen (MT 2.11.).

En ole saanut tutustua Aaltojen tutkimuksiin, mutta Seppo Vuokon kirjoittamat julkaisut ja teokset, muun muassa Viljellen ja varjellen sekä Latva pilviä piirtää, olen lukenut tavallisena pulliaisena ja pitkälti hyväksynyt niiden sanoman.

Seppo Vuokko on oikeassa todetessaan, että olemassa olevien metsien ennallistaminen on täysin mielivaltaista. Metsissä tapahtuvat todelliset muutokset ottavat aikaa. Tässä tarkastelussa kiire on pahasta. 100 vuotta on metsätarkastelussa lyhyt aika.

Asun keskellä metsää ja hoidan omia metsiäni huolella, ja sen perusteella olen muodostanut oman kantani metsiemme tilasta. Myönnän, että tieteellinen kompetenssini on rajallinen, mutta lähes 60 vuotta kestänyt jatkuva kosketus metsään merkitsee myös jotain. Tila on hyvä, mutta uhkia on. Uhat muodostuvat välillisesti ilmaston lämpenemisestä ja välittömästi hyönteistuhoista. Kaikki yli 100 vuotiaat havupuumetsämme ovat vaaravyöhykkeessä.

Kuivista puista ja lahopuista ei ole kohta enää pulaa.

Kari Hauhio

eläkeläinen, insinööri

Suomenniemi