Latvat kuivuvat, kun veden virtaus lakkaa. Kirjanpainajat etsivät lähimmän heikentyneen puun. Siksi tuhoalue on usein selkeästi rajautunut. Kuva: Markku Pulkkinen
Kirjanpainajien tekemän tuhon nopeus yllätti metsänomistajan, ja nyt edessä on pakkohakkuu ‒ Mikä altisti kuusikon kirjanpainajatuholle?
Kirjanpainajat iskivät toimittaja Markku Pulkkisen metsään. Syöntijälkien perusteella puiden kuivumisen syystä ei ollut epäilystäkään. ”Huomasin jälleen kerran, että oppi kantapään kautta on paras – ja kallein – oppi”, Pulkkinen kirjoittaa.
Kirjanpainaja tappoi metsässäni kahdessa kuukaudessa toistakymmentä kuusta. Viivästynyt harvennus taisi olla 60-vuotiaalle kuusikolle liian kova stressitekijä. Kuva: Markku PulkkinenNeljä vuotta sitten harvennettu, noin 60-vuotias kuusikko näytti vielä kesäkuussa hyvinvoivalta metsältä. Elokuussa tilanne oli toinen. Kaarna oli kuoriutunut yli kymmenestä puusta ja latvat olivat kuivuneet. Ei näyttänyt eikä tuntunut kovin kivalta.
Olin lukenut kirjanpainajasta ja sen leviämisestä metsäalan lehdistä ja muistakin medioista. Tuhon ei kuitenkaan usko osuvan omalle kohdalle, eikä metsäkuvioiden tarkkailuni ollut kovin aktiivista. Tuulenkaadot oli kuitenkin korjattu pois.
Oli onni, että kirjanpainaja aloitti hyökkäyksensä tienvarressa olevalta kuviolta. Kuivuneet puut osuivat omien silmieni lisäksi myös mökkinaapureideni silmiin, ja he ystävällisesti kertoivat havainnoistaan.
Miksi näin kävi?
Kaarnakuoriaisiin kuuluva kirjanpainaja on lisääntynyt voimakkaasti Etelä- ja Keski-Suomessa ja jopa Pohjois-Savossa. Tuholainen etsii elinvoimaltaan heikentyneitä kuusia ja tekee niihin lämpiminä kesinä joukkohyökkäyksen.
Etelä-Hämeessä lähellä Uudenmaan rajaa sijaitsevalla palstallani tehtiin metsänhoitoyhdistyksen suosituksesta harvennus neljä vuotta sitten. Puolentoista hehtaarin kuvio oli istutettu 1960-luvulla kuuselle. Muutama koivu kasvoi siellä täällä.
Viimeinen harvennus ennen päätehakkuuta myöhästyi muutamalla vuodella, ja osa kuusista oli jo hieman riukuuntunut. Harvennuksen jälkeen tuuli kaatoi muutamia puita, jotka korjattiin pois. Viitisen runkoa jäi korjaamatta, koska muutamien lahopuiden oli tarkoitus rikastuttaa metsän eliöstöä.
Harvennettu kuvio sijaitsee 15-vuotiaan taimikon vieressä, joten alue alkoi saada tuulen lisäksi runsaasti valoa. Harvennus on jokaiselle metsälle iso muutos ja aiheuttaa puille hetkellistä stressiä. Varjossa kasvaneet kuuset kärsivät erityisesti valostressistä, joka heikentää puiden vastustuskykyä taudeille ja tuholaisille.
Kirjanpainajan toukat nakertavat koristekuvioita kaarnan alla olevaan nilaan. Kuusen latva kuivuu etenkin kuumana kesänä nopeasti. Kuva: Markku PulkkinenKatkaisuhoito ainoa vaihtoehto
Varmuuden vuoksi pyysin kaksikin metsäasiantuntijaa varmistamaan puiden kuivumisen syyn ja esittämään toimenpidesuosituksensa.
Syystä ei ollut syöntijälkien perusteella epäilystäkään. Jatkotoimeksi esitettiin katkaisuhoitoa.
En väittänyt vastaan, vaikka kuusikon hakkaaminen parhaassa kasvuvaiheessaan tuntui pahalta. Tunteet pois ja järki käteen. Hakkuulle ei ollut vaihtoehtoa, sillä kirjanpainajia vastaan ei ole olemassa muuta torjuntakeinoa.
Tuhopuita löytyi syksyyn mennessä pieneltä alueelta viitisentoista. Kuolleet puut olivat pääosin samassa rykelmässä lähes toistensa naapureina. Yksittäisiä kirjanpainajan tappamia kuusia löytyi vajaan sadan metrin päästä samalta kuviolta.
Muilta läheisiltä kuusivaltaisilta kuvioilta tuhoja ei ole toistaiseksi löytynyt.
Metsätuholaki muuttui
Syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana hakattu kuorellinen puutavara on kuljetettava pois metsästä ja tienvarsilta tiettyyn päivään mennessä, jotta sen kaarnan alla kasvavat kirjanpainajakuoriaiset eivät ehdi levitä metsiin.
Suomi jaetaan metsätuholaissa korjuuvelvoitteen ajankohdan suhteen kolmeen alueeseen (A, B ja C). Tämän vuoden alussa osa B-alueesta (keskinen Suomi) siirrettiin osaksi A-aluetta (eteläinen Suomi).
Siirtyneellä alueella kuorellinen kuusipuutavara on jatkossa kuljetettava metsästä aikaisemmin kuin tähän asti eli tästä vuodesta alkaen viimeistään 15. heinäkuuta.
Kone metsään keväällä
Harvesteria ei kannata rahdata aivan pientä tilkkua hakkaamaan, ja siksi kartoitin asiantuntijan kanssa metsäni muutkin ajankohtaiset hoitotarpeet. Yksi harvennus löytyi pakkohakkuun lisäksi.
Päädyin lopulta rajaamaan hakattavaksi alueeksi koko 1,5 hehtaarin samassa kasvuvaiheessa olevan kuvion, koska yksittäisiä tuhopuita löytyi myös kuvion kauimmaisesta kulmasta. Jos hakkuun olisi rajannut muutamiin aareihin, kuoriaisen leviämistä olisi saanut pelätä seuraavinakin kesinä.
Puukaupat kilpailutin itse. Pyysin tarjoukset neljältä ostajalta, ja kaikilta sen myös sain. Reilun 20 000 euron puukaupassa tarjousten ero oli tuhannen euron luokkaa.
Tuhopuut menevät pääosin kuiduksi, osa ehkä energiaksi. Hakkuu ei ehtinyt vielä kuluneelle talvelle, joten se toteutetaan touko-kesäkuussa maapohjan kuivuttua.
Tavallisen metsänomistajan on hieman vaikea arvioida, kuinka suuren tappion ennenaikainen hakkuu tuottaa. Muutamista tuhansista euroista on joka tapauksessa kyse. Viisi tuhatta euroa lienee riittävän tarkka veikkaus. Hyönteistuhot kattavaa metsävakuutusta minulla ei ollut.
Kirjanpainajan voi havaita puiden kaarnankoloihin ja juurille kertyvästä kahvinruskeasta purusta. Kuva: Tiina YliojaMitä hakatun kuusikon tilalle?
Hakattavalle alalle istutan kaivinkonemuokkauksen jälkeen koivua ja kuusta. Koivut tulevat omaksi kuviokseen hieman kuivemmalle maalle, mökkitonttien viereen. Koivikko tuo tulevina vuosina valoa ja silmäniloa itselle ja naapureille. Osa hakattavasta kuviosta on sen verran rehevää maapohjaa, että siihen istutetaan kuusta.
Huomasin jälleen kerran, että oppi kantapään kautta on paras – ja kallein – oppi.
Kaiken koetun jälkeen otan tästedes kirjanpainajariskin tosissani. Metsät on nyt vakuutettu kattavimmalla metsävakuutuksella, ja harvennukset tehdään ajallaan.
Monipuolistan myös puulajirakennetta; koivua ja mäntyä tulee aikaisempaa enemmän. Sen olisin tehnyt muutenkin ilmastonmuutoksen vuoksi.
Jatkossa tarkkailen tiiviisti kaikkia kasvatusvaiheen kuusikoita. Niiden elinvoimassa ei toistaiseksi ole moittimista.
Kirjanpainaja voi edetä kasvukauden aikana metsässä noin puolen kilometrin matkan. Juuri puolen kilometrin päässä on neljän hehtaarin kokoinen kuusikko, joka on tarkoitus päätehakata reilun viiden vuoden päästä. Siellä on muutamia maannousemasta kärsiviä yksilöitä. Myös juurikääpä altistaa kuusia kirjanpainajatuhoille, ja siksi tuo kuvio on nyt erityisvalvonnassa.
Mietin myös tarkasti, kannattaako varttuneita kuusikoita enää harventaa vai onko viisaampaa kasvattaa ne hieman tiheämpinä päätehakkuuseen asti.
Puuston kasvussa hieman häviän, mutta tuhoriskit ovat pienemmät.
Tarkkaile ja toimi heti
Tarkasta kuusikkosi touko-kesäkuun vaihteessa ja helteisinä kesinä uudestaan vielä heinä-elokuussa.
Tarkkaile puiden latvoja sekä tyvien mahdollisia puruesiintymiä. Keskity tuulenkaatoihin, vioittuneisiin kuusiin ja kuolleiden puiden ympäristöön.
Jos löydät useita kuivuneita kuusia, pyydä asiantuntijaa varmistamaan kuivumisen syy. Myös juurikääpä kuivattaa kuusia. Pidä mielessä, että vanhat, kuolleet puut eivät ole enää riski.
Kerro kirjanpainajaesiintymästä rajanaapureillesi.
Pyydä asiantuntijalta ehdotuksia tuhoalueen käsittelystä ja valitse mielestäsi paras vaihtoehto.
Tärkeintä on poistaa ne tuoreet puut, joissa kirjanpainajat ovat kehittymässä, ennen kuin ne aikuistuvat ja leviävät metsään.
Jos teetät avohakkuun, uudista alue sekametsäksi, mikäli kasvupaikka sen sallii. Myös pienaukkohakkuu voi mahdollistaa puulajien monipuolistamisen.
Jatka metsiesi tarkkailua aktiivisesti.
Teetä kuusikoiden harvennukset ajallaan, jotta puiden elinvoima ei kärsi.
Hanki hyönteistuhot kattava metsävakuutus.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2022.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
